Upean vuoden päätteeksi

Muutaman päivän takainen Vaasanreissu ei tuottanut tulosta. Mutta voi olla parempi niin. Jahka pääsen arjen syrjään alan toteuttaa suunnitelmaa B. Juuri nyt puuhastelemme uudenvuodenaaton illallista, jonka nautimme hyvien ystävien seuarassa. Menyy:
Mojito
Kukkakaalikeitto kampasimpukoiden ja chevreleivän kera, juomana shamppanja
Häränfile viini-balsamiacokastikkeen kera, perunajuustokakkuset, haricotes vertes ja parsa, juomana punaviini
Kotitekoinen vaniljajäätelö (jätskibaarin talossa kun ollaan) eksoottisten hedelmien kera, jälkiruokaviini
Kahvi ja avec

Illallisen jälkeen kuohuvaa kaupungilla ilotulitusta seuraten. Life is so good.

Haikeaa

Jätin tänään talon avaimet, uusi pari ryhtyi heti muuttopuuhiin. Tuntuu haikealta, vaikka en olisi uskonut. Nyt meillä ei ole sinne enää mitään asiaa, toivottavasti uudet asukkaat viihtyvät ensimmäisestä yöstä lähtien. Kaikkea hyvää heille.

Hurja tuuli

Kävimme tänään Kanuunalahdessa ihailemassa talvista myrskyä. iPhonella saa ihan hyviä kuvia.

Meri on ihanan violetinsininen. Tästä voisi kehittää taulun.

Sen jälkeen olen nukkunut päiväunet sohvalla ja lukenut kirjaa. Todellinen lomapäivä.

Joulupäivänä

Aatto meni mukavasti, pojat tuli illalliselle ja meillä oli oikein kiva ilta. Sitä vauhdittivat tuttavaperheen 3- ja 1-vuotiaat lapset, oli hauskaa katsoa heidän riemuaan. Toivottavasti meidänkin perheissä saadaan nauttia lastenlapsista, he tuovat ihan uutta sisältöä elämään. Vaikka sillä ei ole mitään kiirettä, olemme juuri nyt ihan mahtavassa elämänvaiheessa.

Ei voi mitään

Tuli se kuitenkin, haikeus. Ajatus tyhjänä ammottavasta talosta kirpaisee hiukan, siellä se on aivan yksin muutaman päivän. Yllättäviä tunteita. Alakuloa lisää se etteivät omat pojat olleet joulupuurolla, vaikka onkin "minun vuoroni", ei he viitsi ajella edestakaisin eivätkä viihdy näissä usissa kuvioissa. Eikä sitä voi heiltä vaatiakaan, kaikkihan kai haluavat viettää joulua omassa kodissaan. No, kohta aatto on ohi ja minun jouluni voi oikeasti alkaa.

Finally

Talo on siivottu. Suihkukaapin alustaa ja silikonisaumoja myöten. Melkoinen urakka, mutta samalla jonkinlaista surutyötä, vaikka muutto onkin iloinen asia. Talossa on kuitenkin eletty monet vuodet, sinne mahtuu paljon iloisia tapahtumia ja hauskoja juttuja poikien varttuessa. Mutta myös vaikeita asioita, ne oli hyvä jynssätä pois. Autotalli tyhjenee huomenna, ja toivon mukaan tyhjentäjät myös siivoavat. Tarvittaessa viimeistelen. Ensi viikolla luovutan avaimet ja toivotan muuttajille hyviä vuosia talossa.

Nu eller aldrig

I dag gäller det. Ingen städning, fin klänning på och på riksåttan. Förklarar sen, kanske.

Aamuhetki

Täällä on ihanan hiljaista, mahtavaa kun ei tarvi kuunnella koneellista ilmanvaihtoa koko ajan. Meidän makkariin ei kuulu edes autojen äänet, vaikka olemme ihan keskellä kaupunkia. Olkkarin ikkunasta voi ihailla Raatihuonetta. Mahtava paikka. Olemme roudanneet kamoja kaksi päivää, tänään haetaan viimeinen lasti. Tavarat etsii paikkaansa, mutta aika hyvin olemme saaneet keiken mahtumaan kaappeihin, ja varastoon. Sitten alkaa siivousurakka. Mutta se sujuu nopsasti kun talo on tyhjä. Tiistaina pitää piipahtaa Vaasassa, jos tämä kurkkukäheys ei kehity flunssaksi.

Olkkarin ikkuna

My hero

Det här blev över när Jonas plockade sina saker i lådor. Han visste inte vart han ska stoppa den - alla andra legos har åkt i lådor för länge sen. Jag tar den gärna, den får hålla mig sällskap hädanefter på skrivbordet och ge inspiration till allehanda nya legoäventyr jag håller på med.

Aina vain pitää karsia

Kaaos siirtyy pikkuhiljaa Kuusistontieltä jätskibaariin. Sitä mukaa kun sinne viedään tavaroita ja yritetään löytää niille paikka. Ihanan tyhjän huoneiston feng shui ei kestänyt kauaa. Mutta tavoite häämöttää, viihtyisästi omilla tavaroilla sisustettu uusi koti. Vielä pitää vain pistää paljon varastoon. Pitää miettiä, mitä me ihan oikeasti tarvitaan?

Asia kerrallaan

Tänään siivosin saunan, kärcher irrotti lian lauteista ja puhdisti saumat valkoisiksi. Miten ihmeessä en ole hankkinut tuota ihmevehjettä jo aikaisemmin. Liesituulttimen pinttynyt rasvakin saa sillä kyytiä. Toivottavasti siivoojat tekevät urakkansa huomenna että me pääsemme asettumaan. Ekaksi siellä pitää vahata lattiat.

Najs time

Eilisiltana oli ihana tavallinen perjantai. Söimme hyvin, joimme viiniä ja nuorison kanssa vielä glögiä, sitten nukahdimmekin sohvalle ennen kuin Idols-voittaja selvisi. Onneksi pystyimme katsomaan sen saman tien uudelleen RE-teeveestä, ja kisan voitti aivan ihana Amanda. Tänään kuoromme lauloi Cornerin joulubasaarissa. Söimme sen jälkeen Amandassa lounaan ja menimme pesemään ikkunoita uuteen kotiin. Höyrypesuri on aivan mahtava, se tekee ihan oikeasti ihmeitä. Nyt on sininen hetki, sen jälkeen hyvien ystävien luo glögille.

Muuttolomaa

Vielä viikko täällä laatikoiden keskellä, ja töitä piisaa. Aion laittaa putiikin kiinni kahdeksi viikoksi, haluan hoitaa muuton kunnolla. Olen ilmoittanut asiakkaalleni (niin, melkeinpä elän yhden varassa), pakko olla piittaamatta jos he tapansa mukaan unohtavat että olen poissa. Muutos sinänsä tuntuu hyvältäa, kaaos ottaa välillä kaaliin. Ja se harmittaa, että jouduimme liankaamaan muuttoa niin kauan, että kuiva ja leuto syksy ehti muuttua räntäsateeksi.

Sing a song

Viikonloppu meni laulun merkeissä. Kristinestads Manskör oli kutsunut Ilmajoen naiskuoron Katariinat ja Ilmajoen mieskuoron Ilkanmiehet konserttiin, lauloimme heidän kanssaan kirkossa. Melkein katto kohosi kun kajautimme yhteisvoimin Hoosiannan. Kirkossa on ihana laulaa. Konsertin jälkeen pidimme yhteisen sitsin, jossa oli tuhottomasti laulua ja naurua. Hormonit esiintyivät kolmella biisillä ja villitsivät yleisön, ja We Ate eli KMK:n yksi kokoonpano esitti muutaman numeron. Ilkanmiehillä oli paljon kivoja kvartettinumeroita, oli hauska kuulla muutakin kuin tuttua ja totuttua. Katariinat lauloivat taitavasti kirkossa, mutta hyvin heikoilla äänillä, vähän sellaista "piipitystä". Me taas käytämme "raakaa laulutyyliämme" joka paikassa, ja saimme siitä kiitosta. Me kuulemma kuulostamme hyvältä.

Hormoneilla on vielä yksi keikka ennen joulua, harjoittelimme sitä varten eilen paria uutta biisiä, yhden upean kaanoninkin. Tosi hauska huomata miten me kehitymme ryhmänä.

Käsittämätöntä

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Taloni lämmitysjärjestelmä on vielä 3 vuotta asennuksen jälkeen sekaisin. Kun ulkona on muutama plusaste talossa on 25 astetta, ainut keino jaksaa on sulkea ilmankierto, eli "sulkea patterit". Soitot asennusfirmaan eivät auta, yhteydenotto lämpöpumppuja myyvään firmaan ei auta. Ovat olleet yhteydessä keskenään ja luin rivien välistä, että asennusfirma pitää minua hiukka hysteerisenä naisihmisenä, joka ei tajua mitään. Olen jatkanut soittamista, ja odottamista. Viikot kuluvat, avaintenluovutus lähestyy.
Asennusfirma on kauhuesimerkki huonosti hoidetusta firmasta. Omistaja valittaa kerran toisensa jälkeen minulle, miten heillä on ihan hirveää ja kauheaa ja kaikki on jokun muun, kuten rakennsufirmojen syytä. Ja minä olen asiakas. En voinut nyt aamulla olla sanomatta hänelle että hanki lisää työntekijöitä, älä ota hommia joita et pysty hoitamaan, ja samalla toivoin hänelle pikimmiten lisää kilpailua että homma alkaisi toimia. Kuinka joku voi pyörittää firmaa tuolla tavalla?!?

Katsaus elämään

Vanhoja tavaroita lajitellessa tulee käytyä läpi koko elämänkaari. Olen lukenut lukioaikaisia runojani, jotka tihkuvat nuoruuden tuskaa ja epätoivoista rakkautta. Olen kerännyt monen vuoden kirjeenvaihdon ystävien ja rakastettujen kanssa muovipussiin, jonka laitoin odottamaan joutilaita sadepäiviä. Toivottavasti löydän pussin sitten, kun sellaisia päiviä ehdin viettämään. Olen pakottanut itseni luopumaan lasten piirustuksista ja ihanista äitienpäiväkorteista, jokusen tosin säästin. Olen ihaillut upeita koulukirjoja ja pistänyt ne huokaisten paperinkeräykseen. Miksi en tutustunut niihin silloin, kun niitä käytettiin? Olinko liian kiireinen? Olen heittänyt menemään kihlajais- ja hääonnittelukortit, enkä tehnyt eroa entisen ja nykyisen avioliittoni kohdalla. Olen laittanut kiertoon vaatteita, joihin liittyy erilaisia muistoja ja joista osaa takuulla kaipaan, kun eteen tulee jonkinlaiset teemabileet. Olen pakannut laatikkoon hyviä ja huonoja kirjoja, osa lukematta, osa luettuja. Yhden jätin yöpöydälle, jos vaikka innostuisin tässä muuton keskellä lukemaan... :-) Hassua miten lapsuuden ja nuoruuden ykkösharrastus, lukeminen, on jäänyt aivan taka-alalle. Olen koonnut värituubit ja kynät, piirroslehtiöt, pohjat ja akvarellipaperit varastoon toivoen, että joskus vielä voisin viedä ne ateljeeseeni. Elettyä elämää on takana kohta puoli vuosisataa, tuntuu hyvältä miettiä sitä hetken. Sen turvin voin luottavaisesti odottaa edessä olevaa seikkailua - loppuelämää.