Minulla on nykyään ruhtinaallisesti aikaa. Olen elänyt vaiheen, jossa nelihenkisen perheen arki oli harteillani, sen ohella tein paljon leipätöitä, ja omaa aikaa sai nipistää väkisin. Nyt kahden aikuisen taloudessa, jossa molemmat tekee ruokaa ja kotihommia, voin tehdä töitä kahdessa vuorossa ja siinä välissä vaikkapa lenkkeillä. Ja illalla jää aikaa vielä sohvalla lojumiseenkin.
Nautin tästä suunnattomasti. Toki lapsia tulee joskus ikävä, mutta ei niinkään tätä viimeisintä vaihetta jossa he jo elivät aikuisen elämää samassa taloudessa meidän kanssamme, vaan sitä kun he olivat pieniä ja halittavia. Ei ihme että ihmiset hurahtavat lastenlapsiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti