tiistai 31. joulukuuta 2013

Vierähti vuosi

Vuotta 2013 on jäljellä vain muutama tunti, pysähdyn aamun valjetessa miettimään hetkeksi vuoden antia. Kaiken kaikkiaan hyvä vuosi. Kaksi muuttoa, tai oikeastaan kolme, kun kesällä jaoimme tavaramme kahteen osoitteeseen ja aloitimme kahden osoitteen elämän. Ja sitten kolmas kun muutimme asuntoa täällä Vaasassa juuri ennen joulua. Työlästä - kyllä - mutta ei traumaattista. En ajattele, etten ikinä enää, vaan sitten taas joskus, kun tulee tilanne eteen. Muuttojen ja omaisuudesta luopumisen myötä olen havainnut, että koti on aina siellä missä ovat läheiset, se on yhdessäolossa, ei olemassaoloa tietyssä osoitteessa. Asioiden yksinkertaistaminen ja omaisuudesta luopuminen tuo vapautta. Tähän sisältyy minulla alun perin avioero, talosta luopuminen, muuttojen myötä erinäisten huonekalujen, tavaroiden ja vaatteiden kierrätys kirppareiden ja hyväntekeväisyyden kautta. Kulutuskäyttäytymiseni on menossa oikeaan suuntaan.
Töiden kannalta vuosi on ontunut, töitä on ollut joko liikaa tai ei lainkaan, hyvin turhauttavaa tasapainoilua. Työnhaku ei ole tuottanut tulosta, kaikkia tilastotietoja uhmaten toivon siinä suhteessa ensi vuodesta parempaa. Yritän, kunnes tärppää.
Perusvireeni on nyt hyvin onnellinen. Kuljen kaupungilla hymy huulilla, vaikka välillä onkin matti kukkarossa ja töistä ei tietoa. Välillä en edes muista, miltä tuntuu olla huonolla tuulella. Joskus kauan sitten asiat olivat aivan päinvastoin. Siksi tiedän, että elämään voi luottaa, se kantaa ja kääntää asiat parhain päin, jos oma asenteesi on kohdillaan ja kannat vastuun omasta elämästäsi.
Nuha on talttunut, lähdemme iltapäivällä ajelemaan kohti Kovjokea ja Juthbackaa, ja vuosi vaihtuu valepuvussa. Oikein mukavaa vuodenvaihdetta kaikille!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Årets första o sista förkylning

Året avslutas för min del i flunsa, näsan rinner och är yr i huvudet. Men det går över, hoppas jag är tillräckligt pigg redan imorgon för att åka till nyårsmaskerad i Nykarleby såsom planerat. Skulle vi stanna hemma så skulle vi ha första parkett till Vasa stads fyrverkeri genom våra fönster, de avfyras från Skräddargrund.Men då skulle jag bara bli frustrerad över det onödiga att fyra av pengar mot himmelen när så många har det taskigt i vårt samhälle - jag tycker fyrverkerier är bland det mest onödigt som finns. Så lika bra att inte se det. Nog skjuter man på maskeraden också, men i mindre mängd.
Igår var vi på bio, såg på Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann. Mycket bra film, även om den inte slog läsupplevelsen som man fick av boken. Jonas Jonasson skriver så underfundigt, just nu läser jag hans Analfabeten som kunde räkna. Lika rolig läsning den.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Home sweet home

Så nu är man hemma igen. Vi hade hunnit bo här en knapp vecka innan jullovet men det känns som hemma, mysigt att komma till. Julen har varit underbar, stressfri och kravlös.Vi har hunnit umgås med familjerna, och att bo i lillstugan i Henriksdal var som att ha en liten fjällstuga för sig själv. Om man bortsåg från regnet därute. Det har regnat nästan hela tiden, men några få avbrott. Det får gärna fortsätta vara milt, men gärna lite torrare. Är ledig ännu imorgon, sen är det dags att starta jobbdator igen.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joululomalle

Olen viettänyt pari rauhallista päivää, töiden lomassa olen puuhastellut ja eilen kävin syömässä esikoiseni kanssa Rossossa, hän on töissä vielä jouluaattonakin. Leppoisaa, kun ei tarvitse tehdä kuin leipätyötään. Nyt vielä muutama tunti, sen jälkeen vajaan viikon kamat laukkuun ja linjurin kyydissä Kristiinaan. iPadissa on monta uutta e-kirjaa, paraikaa luen Ulla-Lena Lundbergin romaania Is. Nautin ajatuksesta, että voin hyvällä omallatunnolla lukea kaunokirjallisuutta, eikä minun tarvitse kahlata oppikirjoja, niin kuin olin alun perin aikonut. Paljon parempi näin. Oikein rauhallista joulunaikaa teille hyvät lukijani, missä sitten lienettekään!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Tulee se joulu näinkin

Muutama päivä jouluun. Monet touhuavat kuin viimeistä päivää - pitää siivota ja hankkia kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Olen itse aikoinani tehnyt samaa, mutta en tee enää. Ei voi - tai ei tarvitse - kun ei itse emännöi kotia, jossa perhe viettäisi joulua. Olen nykyään aina kylässä, paitsi tänä vuonna jouluaattona, kun käyn keittämässä pojille joulupuuron Varvilla - asuntomme on heidän käytössään joulunajan - ja haen myös äitini syömään. Se on minun jouluni ydin tänä vuonna. Muuten päivät menevät mukavassa yhdessäolossa puolison sukulaisten ja omien nuorten seurassa (jos heillä on aikaa kavereiltaan). Olen päättänyt olla tunteilematta ja haikailematta niitä jouluja kun pojat olivat pieniä - olen tehnyt nyt sitä muutaman vuoden, eikä se aiheuta kuin mielipahaa. Nyt nautin näistä päivistä kuin mistä tahansa illanistujaisista, ja yritän kovasti olla mukava ja helppo vieras, autan tarvittaessa ja varsinkin jos pyydetään. Mutta annan muiden stressata.
Jäin Vaasaan maanantaiksi, teen käännöstäni ja otan iisisti. Aloitin aamun luovuttamalla edellisen kämpän avaimet ja vietin kaupungilla hieman laatuaikaa itseni seurassa, kävin kahvilassa ja söin herkullisen joulutortun, ja ostelin sen jälkeen rauhassa viimeiset joululahjat. Nyt naputtelen ruokaohjeita.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Uusi aamu uudet kujeet

Kyllä se vielä paistaa se päivä risukasaankin. Nämä työmurheet ovat itse asiassa vain pieni pilvi muuten niin aurinkoisella taivaalla, kyllä tämä tästä. Laitoin juuri uuden hakemuksen menemään, paikka oli - jälleen kerran - kuin nakutettu minulle, toivottavasti hekin huomaavat sen kun lukevat taidonnäytteeni :). Tässä nimittäin harjaantuu kirjoittamiseen, pitää tuoda esille olennainen, ei turhia löpinöitä. Ne ehtii kertoa sitten, jos pääsee tapaamiseen. Joulua varjostava iso työ on onneksi aiheeltaan mieluinen: grillissä valmistettavien ruokien ohjeita. PDF on kuvitukseltaan upea, mukava ajatella, että sen suomennos on minun ja tiimikaverini käsialaa kun se julkaistaan.

torstai 19. joulukuuta 2013

Pitäkää tunkkinne

Ihan tekisi mieli sanoa että nyt riitti, tämä on niin... sanonko mistä. Tuon jo aikaa luvatun työn takia olen jättänyt monet pienemmät kyselyt huomiotta, sellaiset jotka tulevat automatisoitujen saittien kautta, ja tänäänkin tein tarjouksen yhdestä uuden täkäläisen asiakkaan työstä sen mukaan, että ehtisin tehdä sen tämän luvatun ison työn rinnalla. Uusi asiakas voi kuitenkin jäädä saamatta, toimitusaika on todennäköisesti liian pitkä. En kuitenkaan pysty lupaamaan mahdottomia, en ole yökyöpeli, joka tahkoo ihmeitä sillä aikaa, kun muut nukkuvat. Ja jos sattuisin tuon uuden asiakkaan saamaan, se tietäisi silti yötöitä, koska sain juuri tiedon sähköpostiini: odottamani työ on PDF-muodossa asiakkaan palvelimella, ja minä saan tiedostot käännettäväksi huomenna. Ja sitten oletus on, että istun kiltisti työkoneella kun muut nauttivat joululomasta ja välipäivistä ja hyvin ansaituista vapaista. En haluaisi valittaa, olen vapaana itsenäisenä yrittäjänä itse vastuussa valinnoistani, mutta realiteetit palauttavat välillä maanpinnalle. Voisin hyvin vaihtaa näennäisen vapauteni työsuhteeseen, jossa kahvitauot ja joululomat ovat itsestäänselvyyksiä.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Nya intryck

Det blev att da ner gardinen, för mycket ljusreflektioner från omgivningen. Men så fort jag vaknade gick jag ut och då såg det ut såhär:


Och lite senare tog jag ett foto på vår granne fängelset, vacker byggnad.

 

Dagen var solig, och när jag hade städat klart i den tomma lägenheten och kom hem måste jag ju ta några bilder, även om det inte är lika tjusigt på bild som i verkligheten.




Och hur har jag tid med detta, jag som skulle jobba ihjäl mig före jul? Det var det förra beskedet, det jag har hört nu är att det större jobbet landar imorgon, och det ska levereras efter trettonhelgen. Tänk så många arbetsdagar det finns däremellan, visst!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Lugnt och skönt

Då var det gjort, vi har fört över hela Vasa-bohaget till Strandgatan, och till och med fått iordning lite. Vi lyckas inreda ett arbetsrum, myshörna och gästrum i ett och samma rum, och vid behov blir det också färganalysstudio. Köket är litet men mysigt, och sovrummet har tillräckligt plats för vår säng och mitt klädräcke. Mera behövs inte, jag faktiskt gillar kompakt living. På Kyrkoesplanaden hade vi så många outnyttjade kvardatmetrar, som skulle bättre tjänat en barnfamilj. Det här räcker för oss just nu, särskilt då man har samma underbara havs- och himmelutsikt från alla rum. Det är inte bara havet som är fint att se på, himmeln är många gånger alldeles hisnande här på västkusten. Dessutom är det jättetyst här. Vi hör inga bilar, för det är en park mellan oss och en lugn kullerstensgata, och vi hör inga grannar, för vi bor högst upp. Och från sidorna tycks det inte höras nåt. Vi ska prova sova med spjällgardinen uppe, vore skönt att vakna och se genast ut mot havet utan att stiga upp. Kan dock hända månen lyser för starkt.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Det var skönt med en liten brejk

Åbo var bra, som vanligt. ÅA:s spex höll måttet, publiken var på hugget och gav skådisarna så många omstart att vi fick sitta ända till elva på kvällen. Kul att se två bekanta ansikten på scenen, förutom M var det även en tjej från Lappfjärd med, jätteduktiga var de. På lördag blev det lite julshopping och sen handlade vi in färdigmat från Stockman och for till sonen och åt. Inte helfabrikat från hyllan utan mat från deras eget kök, jättegott. På kvällen träffade vi goda vänner som vi inte sett på ett tag, hade skoj tillsammans igen. Och igår körde vi upp med bilen full av ungdomar som skulle hem till Kstad på jullovet. Genom regn och dimma o mörker. När vi väl kom fram till Vasa packade vi ännu några lådor coh fortsätter flyttrumban ikväll.
Lite kul är det att flyttlasset från Sverige for den 16 december för 17 år sen, och landade i Kristinestad dagen efter. Då var det jättekallt ute. Nu får vi konka grejerna in och ut ur flyttbilen i det milda höstvädret. Hoppas det inte regnar.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Viihteelle

Tänään en sitten ajattele töitä. En sitä isoa urakkaa josta on varoitettu kuukausitolkulla ja jota ei vieläkään näy palvelimella, ja jota en todennäköisesti ehdi toimittamaan, jos ja kun tilaavat. En avoimia työpaikkoja enkä työnhakua, joka on nykyään jokapäiväistä  puuhaa. Olen heitellyt avoimia hakemuksia potentiaalisiin yrityksiin, yleensä niitä ei edes kuitata sähköpostissa, ja hakenut sellaisia töitä, joissa voisin kuvitella pärjääväni, ja viihtyväni. Hakemusten kirjoittaminen sujuu jo sutjakasti, jokaiseen paikkaan raapustan yksilöllisen hakemuksen ja esittelen itseni juuri tehtäviin sopivalla tavalla. Niinhän se kai pitää tehdä. Silti minua ei kutsuta edes haastatteluun, joudun kai heti kättelyssä sivuun kun näkevät syntymävuoteni. Mutta tänään en aio pilata sillä päivääni. Pakkaan laukun ja lähden siipan kanssa kohti Turkua. Poimimme pari nuorta kyytiin Metsälästä, jätämme kamamme Hamburger Börsiin ja menemme kaupungille. Uffen kuopus on illalla mukana Åbo Akademin spexissä eli revyyssä, odotan sitä innolla. Nauroimme siellä viime vuonna vedet silmissä, ja sama toistuu varmaan tänä vuonna. On etuoikeus päästä katsomaan näiden opiskelijoiden touhua sekä lavalla että sen ulkopuolella. Huomenna tapaamme päivällä nuorisoamme  ja illalla omia ystäviämme.

torstai 12. joulukuuta 2013

Bottennotering

Den här branschen är inte klok. Har haft lite för lite att göra under hela året, periodvis riktigt mycket men sen igen för långa lugna perioder, och samma rapporterar även mina kollegor runt om i världen. Är ganska beroende av en större kund som jag jobbat för sen millenniumskiftet, och det är ju farligt. De matar på, ibland pyttelite, ibland stora mängder, men då är det alltid brådis. Nu har de varnat om ett större jobb säkert i två månader, och tror inte ni att det kommer nu, just före julen! Produktionen har skjutits upp hos deras kund pga interna problem och byte av reklambyrå, men översättaren ska nöja sig med att vänta och vara redo när det är dags. Och de vill att man ska lova leverans innan man ens har sett texten. Helt sjukt. Skulle verkligen behöva uppdraget för att veta att jag har lön i början av året, men tror inte jag klarar det. Isåfall borde jag ställa in Åbo-helgen som är inplanerad för länge sen och outsourca min del av flytten och städningen till nån annan. Och hur lätt är det? Känner att måttet börjar vara rågat snart. Så här kan man inte ha det.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Det smakar mera


Igår var sista pilatestimmen för i år. Har nu gått 4 månader på pilates och burlesque, vad har jag då tyck? Ska definitivt fortsätta med båda. Pilates var i början ganska tungt, och det kan vara det fortfarande, beror på hur hårt tränaren vill köra. Igår fick vi smakprov på hard core träning, det kommer att vara ett eget pass på hennes nya studio som hon öppnar i januari.  Det kanske blir lite överkurs för mig, även om jag har märkt hur min korsett har blivit starkare, två veckotimmar ger resultat. Inte så mycket i midjemåttet, men nog i hållning, när musklerna sitter tightare åt så ser man lite bättre ut. Och framför allt man känner sig bättre. Burlesque är roligt, man får bjuda på sig själv och acceptera, att det inte går som en dans alla gånger. Men mycket har vi utvecklats under de här månaderna, vissa steg sitter bra och rörelserna har blivit lite mjukare. Ny finns det ju  i vår grupp även de som uppträder och är mycket duktiga, men jag kan se utvecklingen i de andra nybörjare, och i mig själv. Man ska ju hålla kontakt med sig själv i spegeln när man dansar. Kommer att ägna mina måndagar efter jul till dessa två grenar, onsdagar tror jag att jag ska prova på pole fitness, det finns en relativt ny studio här i centrum. Det lär också vara effektiv muskelträning.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Pois turhat

Kun pakkasin muuttolaatikoita viimeksi kesällä, tehtävä ei ollut mitenkään ylivoimainen. Jaoimme tavaramme kahteen osoitteeseen, ykkös- ja kakkoskotiin, ja meillä on tänäkin päivänä tyhjää kaappitilaa täällä Kirkkopuistikolla. Ja varastot tyhjiä, tosin komero täynnä. Mutta nyt  kun muutamme pienempään, kaikki ei mitenkään mahdu kaappeihin, eikä kaksiossa ole komeroa. En koe muuttoa nytkään ylivoimaisena, on vain tullut aika karsia. Useimmat kauniit ja tarpeettomat esineet ja tilpehöörit päätyvät laatikoihin ja vinttivarastoon, tai myyntiin.  Pidän edelleenkin karsimisen tuomasta ihanasta vapauden tunteesta. Tavara sitoo. Yritän muistaa sen, jos joskus alkaa tehdä mieli jotain esinettä, mitä tosin tapahtuu aina vain harvemmin.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Bra anda

Hade en trevlig eftermiddag igår med hormonsystrarna, vi fick tillfälle att äta en julmiddag tillsammans mot några sånger för en liten publik. Sen åkte vi till Vasa och hann ännu fylla bilen men grejer och föra till Strandgatan. Hängde upp en stjärna i fönstret, det får gärna synas att folk flyttar in. Lägenheten har stått tomt ett tag, vi är den första hyresgästen för lägenhetsinnehavaren som har köpt den nyligen och fixat till den lite innan uthyrningen. Vi har stött på folk i trappan varje gång vi har varit där, de är så vänliga och önskar oss varmt välkomna. Nere i entren står en julgran och skapar en mysig stämning. Jag tror det är ett bra hus att bo i.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Petteri Punakuono....

Hormonit heittää tänään pikkujoulukeikan yksityistilaisuudessa Pyhävuorella. Tiedossa hauskanpitoa ja hyvää ruokaa. Ulkona on ihana pakkaspäivä, mutta päällä on hormonihahmoni turhamaiseen tyyliin ohuet pitsisukat ja punainen mekko. Muu rekvisiitta kuvassa.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Illan menyy

Mukava ilta tiedossa. Olemme kutsuneet pari ystävää illalliselle, uunissa muhii nyhtöpossu, ja sen jälkeen sinne menee juuresvuoka, johon sekoitan chevreä ja ruccolaa juuri ennen tarjoilua. Sitä ennen nautimme latva-artisokkamajoneesilla ja chilikorianteriavokadolla päällystettyjä crostineja, ja jälkiruoaksi suussa sulavaa piparkakkucheesecakea, jota saimme viime viikolla illastaessamme Samin ja Nathalien luona. Kahvin ja konjakin seuraksi laitan esille viikonlopun teemaan sopivia sinivalkoisia konvehteja, ihanassa rubiininpunaisessa kulhossa, jonka olen saanut hyvältä ystävältäni. Jotkut esineet ansaitsevat paikkansa. Tämä on yksi niistä.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Onnea Suomelle

Suomi täyttää tänään 96 vuotta. Ilman pienen armeijamme uskomatonta panostusta ja kansamme uhrausta olisimme osa Venäjää. Sitä sietää joskus miettiä. Pidämme nykyistä yhteiskuntaamme itsestäänselvyytenä, mutta se ei sitä ole. Aikaisemmat sukupolvet ovat sen meille taistelleet, meidän tulisi nyt vaalia perintöämme ja huolehtia siitä, ettemme itse enää syyllisty niihin julmuuksiin, mitä meidänkin sodissamme on nähty. Lisäksi meidän on ajateltava omaa maata laajemmin, olemme vain osa maailman väestöä, jonka hätä on yhteinen hätä. Mekään emme olisi selvinneet ilman auttavia naapureita, on autettava avuntarvitsevia, olivatpa he syntyneet missä maassa tahansa. Ei saa antaa globaalin kurjuuden nujertaa, vaikka se voi tuntua aivan liian suurelta taakalta yksilön harteille. Jokainen voi kuitenkin löytää oman tapansa auttaa omassa lähiympäristössään, ilman että joutuu luopumaan omasta turvallisesta elämästään.
Teen tänään pienen työrupeaman Duxin itsenäisyyspäiväjuhlassa, tulkkaan siellä kahden ruotsinkielisen entisen sotilaspojan juhlapuheen. Odotan sitä mielenkiinnolla, ja sen jälkeen ajan Henriksdaliin nuorten tarjoamalle illalliselle.

torstai 5. joulukuuta 2013

Borta bra men hemma bäst


Det är underligt det här. Hur man är kluven och ändå mår man bra. Menar hur jag trivs så bra i Vasa, gillar att ha höga stenhus och liv o rörelse runt mig, vill absolut bo där o ta del av det som bjuds i en större stad. Men när jag kommer till Kristinestad så kommer jag hem, har en så otroligt mysig känsla av att komma hit och vara här. Den mörka skogen och det vida vattnet som omger den lilla stadskärnan är mitt hem. Klart det gör sitt att jag har släkt och vänner här, men jag tror att känslan skulle ändå vara kvar om de försvann. Men jag vet inte, hoppas jag får ha dem kvar så länge som möjligt.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

En lång dag

I natt tog sömnen slut vid halv tre. Försökte ta det lungt, bli dåsig o somna, men så fort jag gled in i dvalan så vaknade jag på nytt. Det som snurrade i huvet var givetvis flytten, gick igenom placeringen av möblerna, vilka kläder jag ska bli av med, hur jag ska fixa arbetsbortdet osv, inga stora eller krångliga saker men saker som ska göras. Förargligt då klockan skulle ringa halv sex och jag skulle till Seinäjoki för en tolkning. Fem gav jag upp och kokade kaffe, och sen har dagen rullat på. Tolkningen på fiskevårdsdagar i Seinäjoki gick bra, från finska till svenska, men var ganska krångligt. Ingen vardagsterminologi precis, men med lite förbredelserna gick det att klara av. Har haft mest tolkningar till svenska på den senaste tiden, och alltid på nåt speciellt fackspråk, och jag märker att min vardagssvenska inte riktigt räcker till.
På kvällen inredde vi vindsförrådet och flyttade balkongmöblerna till den nya lägenheten. Nu är det bara att bära in grejer till hyllorna och beundra utsikten från balkongen som kändes varm i vinterkylan. Antagligen för att solen har legat på där nån timme. Det känns bra att komma till strandlinjen även här.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Arjen herkku


Ihan pakko kirjata tämä tänne, tuli melkeinpä vahingossa kokattua niin hyvää ruokaa.

Hieman tulinen  pekonikastike

Leikkele pataan saksilla paketti pekonia. Silppua joukkoon iso sipuli, yksi suippopaprika ja yksi punainen chilipalko. Anna käristyä padassa, älä polta. Lisää joukkoon pari hakattua valkosipulinkynttä, anna muhia mutta älä polta, valkosipuli palaa herkästi. Lorauta joukkoon mustapekalla maustettu ruokakerma ja saksi joukkoon korianteria maun mukaan. Anna hautua hetki.Tarjoile täysjyväspagetin kera. Kastike loppui melkein kesken, onneksi. Olisin muuten syönyt yhden annoksen liikaa, ja ähkinyt kohta alkavassa pilateksessa.

Farmorsfärdigheter

Tänk att jag har stickat min första socka, är nog lite stolt, även om det förståss är larvigt. Men inte har jag haft lust att sticka sockor förut, har alltid haft tillräckligt av dom. Har fått sockor av både mor och svärmor, eller också har jag köpt hemstickade. Men nu tyckte jag det är dags, kanske känner jag på mig att det är bra att kunna om man nång gång blir farmor. Vilket jag hoppas givetvis att jag blir. Mina pojkars farmor har försett hela familjen med världens bästa raggsockor. Jag har lång väg at gå dit, den här sockan klarar inte en närmare granskning. Men den sitter helt ok i foten.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kodista kotiin

Niin sitä taas kaivettiin muuttolaatikot esiin, ja aloitimme tavaroiden lajittelun. Ihan kaikki mööpelit eivät mahdu mukaan, osan myymme ja osan viemme Kristiinaan odottelemaan tulevaa tarvetta. Kirjahylly meni jo kaupaksi naamakirjan kirpparilla, kauppa sujuu siinä tosi sutjakkaasti. Kirjat saavat aloittaa uudessa paikassa varastossa, kuten moni muukin asia. Ullakkovarasto on onneksi vain yhden kierreportaan päässä asunnon ovelta. Joudun vaihtamaan minua kuusi vuotta palvelleen sähköpöytäni pienempään, lisäksi luovun muutamasta muusta toimistomööpelistä. Alamme siirtää tavaroita heti kun saamme avaimet, muuttomiehet on tilattu hoitamaan raskaimmat mööpelit. Ympärillä on siis aikamoista kaaosta varmasti aina jouluun saakka, mutta samalla tässä on seikkailun makua. Meille koti syntyy yhdessäolosta, ei haittaa, vaikka seinät välillä vaihtuvatkin.

lauantai 30. marraskuuta 2013

Fullt upp här

Vilken härlig kväll vi hade. Först åt vi gott, pulled pork tillagad i egen ugn, och sen var vi på teater. Såg på Vadelmavenepakolainen (Hallonbåtsflykting) på Vaasan kaupunginteatteri. Tokrolig och lite makaber pjäs som drev med både finnar och svenskar. Ser framemot filmen som ska bli klar nästa år. Efter pjäsen gick vi till Kulma, teaterns cafe, och såg på en bra burlesque-show. Min pilates- och burlesquelärare drar även en grupp hon uppträder med, Lily Kiss Kiss & Le Rouge Mirage. Fint att se på och på en lagom nivå, publiken jublade när de härliga damerna flörtade och bjöd på en bra show.
Ikväll blir det en lillajulfest hos några kompisar, ser framemot det.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Ångrar inte

Ska erkänna det öppet. Att lämna studierna på hälft känns i detta nu befriande. Fick tillbaka mitt liv känns det som. Jag kan unna mig att sätta mig på soffan och sticka strumpor framför tv:n eller gå på en rask promenad mitta på dan om jag så vill, utan att ha ett dåligt samvete. Jag tolkar det här som en bekräftelse på att jag gjorde rätt beslut. Och inte känner jag mig sämre för det. Har ju fått en hel del insikter under det första studieåret, och kan fortsätta utveckla mig i min egen takt när jag vill.
Tror att många av oss går runt och bär på dessa måsten man av olika anledningar har tagit på sig, vi är uppfostrade i en prestationsanda. Du ska göra nåt för att du ska vara nåt. Vårt värde ligger alltför mycket i det vi gör, inte i det vi är. Och det senare är ju mångfaldigt viktigare, det styr hur vi förhåller oss till omgivningen. Nästa gång när du ska presentera dig själv till någon du inte känner, så börja inte med att berätta om ditt yrke, utan berätta vem och hurdan du är som person. Överraskande svårt.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Onneksi säästimme muuttolaatikoita

Jouluun on vajaat neljä viikkoa, ja joulun ja tämän päivän väliin mahtuu vaikka mitä. Kaikki viikonloput ovat täynnä mukavaa ohjelmaa, töitä riittää arkipäiville ja sitten me vielä kaiken kukkuraksi muutamme. Vaihdamme ison kolmion täällä Vaasassa tilavaan kaksioon. Kaupunginosa on tästä etelään, uudet ikkunat ovat kaikki merelle päin, talomme ja meren väliin jää mukulakivikatu ja Kalaranta. Ihan hyvä sijainti siis, laitan kuvia jahka pääsemme sinne päivänvalossa. Tarvitsemme toki kolmion, mutta mieluummin samassa talossa Varvinmäellä, tavoitteena on vaihto isompaan kunhan sellainen ilmaantuu. Täällä meille riittää pienempikin. Varsinkin kun oma pyrkimykseni on siirtää työt kodin ulkopuolelle. Minulle tällainen pieni kaaos joulun alla sopii hyvin, ei jää liikoja aikaa miettiä ja murehtia joulunviettoa uusperhekuviossa.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Efter ångest och vånda

Vissa beslut är svårare än andra. Idag har jag fattat ett svårt. Meddelade läraren i mental träning att jag hoppar av. Har känt det på mig hela hösten, att jag kanske inte kommer att kunna lägga ner den tid studierna skulle ta. Man vill ju göra ordentligt det man gör. Jag kan inte gå omkring och låtsas att jag kan genomföra studierna sådär lite vid sidan om. De skulle behövt otrolig engagemang och prioritering, men jag måste prioritera det jag får inkomst av. Som egenföretagare kan man ju inte ta tjästeledigt eller semester, om jag inte levererar i tid får jag snart inga jobb och inget betalt. Och då är det svårt att betala hyran.
Beslutet var svårt för det finns så bra potential i ämnet, jag tror på det stenhårt och kan tänka mig det skulle öppnat mig nya dörrar. Men just nu funkar inte det. Man måste också veta när man måste böja sig. Dock lite jobbigt för en "snäll flicka" som tycker hon ska slutföra det hon börjar, det var så jag tog även min magisterexamen en gång. Inte med glöd utan pliktkänsla. Det positiva här är att se att jag kan gå vidare från den rollen.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Först Lytts sen vänner


Vi hade en riktigt trevlig kväll, och natt. Var hemma här hos mig efter nio på kvällen, och innan vi upptäckte var klockan tolv. Och genast efter det så var det tre. Tiden fungerar så konstigt när man har trevligt. Spenat-fetaostpajen som en kollega tipsade mig om var mycket god, och lätt att laga.
Konserten var mycket bra, Wasa Teaters superduktiga gäng sjöng fina julsånger, vissa fick håret att resa sig på armarna av förtjusning. Rekommenderar varmt, de har flera föreställningar innan jul.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Kuulumisia

Tänään on tulossa hieman erilainen perjantai. Tapaan kolme ystävää, joihin tutustuin 80-luvulla. Meitä yhdisti matkailutoimisto, olimme siellä kaikki töissä yhtä aikaa, jotkut pitempään jotkut lyhyemmän aikaa, ja yksi heistä oli lisäksi opiskelutoverini. Olemme tavanneet hyvin satunnaisesti, välillä on saattanut mennä montakin vuotta, mutta aina on kun olemme onnistuneet löytämään kaleterista tilaa, juttua ja naurua on piisannut aivan kuin ennen. Muutettuani Vaasaan olen lounastanut heistä yhden kanssa silloin tällöin, ja nyt menemme kimpassa Wasa Teaternin joulukonserttiin ja sitten tänne meille syömään ja turisemaan. Mukavaa, kun on kiinnekohtia nuoruuteen.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Liten tankestund

Huvet är tomt efter att ha producerat abstrakt programspråk hela dagen. Inte dataprogram utan EU-program, inför den nya programperioden som börjar nästa år. Hade ett kort avbrott då jag var och inhandlade teaterbiljetter. Vi ska ha en helkväll med Hallonbåtsflykting och Burlesqueshow ännu här i november.
Har en hel del kvar att råöversätta av dokumentet, sen ska jag fila på den, granska en hel del termer, lämna den till läsning och leverera innan självständighetsdagen. Dessutom tar tolkningar med förberedelserna 4-5 dagar av tiden som är kvar till deadlinen, och dessutom han jag två kursdagar. Känns nästan ogenomförbart.
Men förutom det är det dött i eposten, inga jobb, inga förfrågningar. Det ger ingen bra feeling om framtiden. Även om jag vill hitta något mera socialt arbete så behöver jag inkomster medan jag letar. Och utsikterna att hitta nåt är ganska små, de jobb som finns är inom vård- och säljbranschen, och det har jag ingen kompetens, eller motivation, till - tror inte jag är så bra på att sälja. Tänk att man sitter i den här situationen då man har fyllt 50. Men många saker har blivit annorlunda i samhället, det gäller alla generationer. Barnen dränks i den nya världen av elektroniska apparater och uppkoppling hela tiden, det verkar vara tuffare klimat redan från dagis, ungdomar måste försöka hitta studieplats, och många verkar vara vilsna och vet inte vad de vill göra, eller en del pluggar så de är utbrända till examinationsdagen. Och allt fler vuxna blir utan jobb, och måste kämpa för att behålla sin plats i arbetslivet. Och åldringsvården är en tickande bomb.
Läste i en tidning idag att man måste ha jobb för att ha kvar sin motivation i livet, och så verkar det vara. Men jag ser framåt, allt annat är ju jättebra i mitt liv, så nog ska det ordna med jobbet också.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Jetzt in Deutsch, bitte

Tapasin eilen illalla ensimmäisen kerran FinTandemparini, saksalaisen yliopistolehtorin, joka haluaa vetreyttää omaa suomenkielentaitoaan. FinTandem on Arbiksen mainio ohjelma, jossa kielen perusteet omaava voi kehittää suullisia taitojaan. Minä haluan kaivaa esille saksan kielen taitoni, jota opiskelin viimeksi yli 25 vuotta sitten. Se istuu yllättävän syvällä. Testasimme näin aluksi taitotasomme, ja ne ovat aivan eri maailmoista. Hän puhuu abstraktejakin asioita jotakuinkin sujuvasti, ja minä en saanut ulos yksinkertaisia tönkkölauseita kuin muutaman. Mutta uskon, että se sieltä pikkuhiljaa aukeaa kunhan alan samalla myös lukea saksankielisiä tekstejä. Kartoitimme yhteisiä kiinnostuksen aiheitamme, ja niitä olikin yllättävän monia, keksimme varmasti paljon mukavaa tekemistä. Yksi on avantouinti, hän käy Pingviinien saunalla pari-kolme kertaa viikossa, taidan liittyä jäseneksi ja aloittaa vanhan harrastuksen uudelleen. Sauna on jäsenten käytössä ympäri vuoden ja sinne on tästä mukava kävelymatka.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Viikonloppu Vaasassa

Kokoonnuimme eilen meille kahden uusperheen kokoonpanona. Kokkasimme Uffen kanssa hyvää ruokaa, ja kävimme katsomassa musikaalin Fighting Star, se oli parempi kuin osasin odottaa. Sitä ennen söimme alkuruoan eli sinisimpukoita ja pääruoan eli häränfilettä aasialaisittain, jälkiruoan luumurahkan söimme vasta teatterin jälkeen, emme ehtineet ennen. Se maistui kuitenkin hyvältä muutaman tunnin tuon jälkeen, samoin kuin juustot jotka olivat saaneet lämmetä kerrankin kunnolla huoneenlämpöisiksi. Ekassa kuvassa on Uffen Uumajasta tuoma todellinen herkku, sitä nautittiin mustikka-valkosuklaahyytelön kera.






Olen niin iloinen, että me voimme pitää hauskaa yhdessä exäni ja hänen uuden kumppaninsa kanssa, meillä oli tosi mukavaa ja nauroimme paljon. Teatterissa oli aika paljon tuttuja, ja osa kyllä katseli meitä vähän ihmeissään. Se ei meitä haittaa, näytämme mielellämme muille, että avioerossa ei tarvitse polttaa siltoja.

perjantai 15. marraskuuta 2013

In i dimman

Edessä on noin kolmen viikon putki, pöydällä on iso käännösurakka, ohjelmassa useita tulkkauspäiviä vaikeista aiheista, joita on valmisteltava, ja viikonloppuisin runsaasti ohjelmaa. Pohdiskelu ja kuntoilu jäävät vähemmälle, ja kaiken kukkuraksi taustalla ärsyttävät myöhässä maksavat asiakkaat ja epälojaalit kollegat. Tulkkausalalla vallitsee välillä viidakon laki, jotkut toimivat epäammattimaisesti ja keplottelevat itselleen keikkoja. Nyppii, mutta minkäs teet, jyvissä on aina akanoita.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Helt slut

Tavastehus verkar vara en vacker stad. Tror vi måste ta tåget hin nån vacker sommardag och njuta av omgivningen. Tog en kort promenad vid vatten efter arbetsdagen, men det var lite för mörkt. Men man såg att det är fint här.
Dagen var jobbig, vi sitter längst bak i en stor sal och försöker fånga ljudet från luften, inte så lätt även om folk pratar i mikrofon. Vi missade nog en hel del när de började mumla, såsom folk ofta gör efter att ha skärpt sig ett tag. Det sliter nåt enormt, hjärnan är bra mosig efter 6 timmar. Man borde absolut har en ordentlig bås och bra teknik, men tyvärr vill arrangörerna ofta inte kosta på det. Speciellt då vi hade bara 5 klienter idag, av 200 deltagare. Som tur känns själva tolkningen kul, annars skulle man nog inte utsätta sig för det här. Frågan är bara hur länge orkar kroppen med, eller rättare sagt huvudet. Inspirationstalaren var som en kulspruta, men ändå var hans tankar relativt lätta att följa, han tog upp många förutsägbara saker.

Aamutuimaan


Lähden seitsemän junalla kohti Hämeenlinnaa, ja kuten usein aikaisemminkin kun olen lähdössä johonkin, yöuni loppui tuntia ennen kellon soittoa, eli nyt on luppoaikaa ennen lähtöä. Kuopus nukkuu olkkarissa, hän on täällä tämän viikon, ja puoliso on työmatkalla Uumajassa - talo on hiljainen.
Tulkkaan pari päivää VR-asiaa riikinsuotsalaisille seminaariosanottajille, luvassa on minulle aika outoa käsitteistöä, mutta netin avulla olen saanut selvitettyä monia kompakohtia. Iltapäivä päättyy suositun luennoitsijan kevennykseen, josta me emme tietenkään ole saaneet etukäteistietoa. Se voi olla tulkille joko hauska rupeama tai epätoivoista räpellystä, jää nähtäväksi.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Det tål att fundera


Var på pizza med mina killar ikväll, så trevligt det är att få lite egentid med dem. Den förnyade Marcopolo på Hovrättsesplanaden bakar supergoda pizzor. Nu är jag proppmätt, en god veteöl till gjorde sitt. Har haft en bra dag, det här att det har börjat komma in lite mera tolkningar känns roligt. Kanske finns det hopp om framtiden även inom mitt nuvarande yrke. Har funderat febrilt under den senaste veckan, grävt fram olika alternativ för att utbilda mig till ett nytt yrke, t.ex. inom kommunikation eller vård. Fina utbildningar finns det, vi har faktiskt möjlighet i det här landet att studera även vid mogen ålder. Men jag börjar tvivla på min egen kapacitet, vet inte om jag skulle orka studera tre år vid sidan av jobbet, för man måste ju betala hyran och äta under studierna också. Och lån har man sedan förut. Tror inte riktigt min motivation är tillräckligt stark för det. Jag skulle tröttna på att aldrig vara ledig utan bara försöka prestera hela tiden. Den tiden är över, känns som om jag har snart gjort mitt i studiesvängen. Ett läroavtal vore nåt, då skulle man få konkreta arbetsuppgifter och lön samtidigt som man lär sig ett nytt yrke. Har bara inte kommit på ännu var jag skulle kunna sälja in mig som lärling.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Meitä on moneksi

Päivä valtuuston kokouksessa oli kovin mielenkiintoinen. Tulkkasimme kaikki valtuutettujen puheenvuorot, ja niitä tässä kaupungissa riittää - sinänsä oikein hyvä asia. Mielipiteitä on tietysti laidasta laitaan, joillakin on puolueensa tuki ja jotkut sooloilevat. Ja aikaa palaa kun pikkuasioita viiltataan, kärpäsistä tehdään härkäsiä. Esitän nyt aivan omia mielipiteitäni, asiat käsiteltiin demokraattisessa hengessä. Joillakin niin sanotuilla persuilla oli tosi pöyristyttäviä kommentteja ja näkökulmia, silmät hämmästyksestä pyöreinä nekin piti vain tulkata, mehän olemme vain media emmekä paikan päällä reagoi millään lailla. Mutta voin sanoa ihan rehellisen mielipiteeni tässä, heillä ei tunnu olevan mitään käytöstapoja, maalaisjärkeä tai sivistystä. Ainakaan niillä, jotka avaavat suunsa ja töksäyttävät mielipiteensä.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Trögt

Jag får inte till det nu. Borde läsa litteratur till mental träning. Har sänkt kraven, jag ska inte ens försöka lära mig att coacha andra på två närstudiedagar i månaden, men hade tänkt ta till mig all litteratur som jag har skaffat. Och som fortfarande känns intressant och aktuellt. Men jag får inte till det. Känns som om mitt fokus är just nu lite svävande, lite för mycket oklarheter i arbetslivet. Plus att man måste tänka på ungdomar och hur de ska hitta sin plats i livet.
Blir en hackig vecka. Imorn ska jag tolka på fullmäktigemöte som börjar redan nio, på tisdag jobbar hemma, onsdag och torsdag tolkar jag i Tavastehus. På fredag jobbar jag på hemmaplan och sen är det teaterhelg med en del av familjen.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Myspysdag

Vilken härlig dag. Var till Dalin och blev bjudna på en middag av ungdomar. De hade tillgat god kötträtt och god efterrätt. Och vi äldre fick sitta och ungås med varandra, Mixus föräldrar och syster var där och även grannarna kom till maten. Helt ljuvligt, och roligt att huset är bebott igen, iallafall ett tag. Nu ska vi bara chilla tills vi somnar, tänder lite ljus, äter en god ost och smuttar på rödvin.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Rosa skimmer

Otroligt fin morgon här på Varvet, färgerna syns inte så bra på bild tyvärr. Det kräver lite mera disciplin än vanligt att starta översättningsprogrammet och börja dagens dont. Men det gör jag, och har några trevliga träffar inbokade så dagen kommer att bli så bra.


torstai 7. marraskuuta 2013

Mitä pienet edellä sitä isot perässä...

Vähän minua huvittaa. Olen nyt yli viisikymppisenä lasteni kanssa samassa jamassa, jahkaan ammatinvalintaa. Hekin ovat jo kerran valintansa tehneet kun lähtivät opiskelemaan, mutta kumpikaan ei tunne löytäneensä sitä omaa juttua. Ja turha sitä kai on paahtaa jos se ei hyvältä tunnu. Itse tein sen virheen ja tarrauduin ensimmäiseen opinahjoon. Itsepäisenä ja kilttinä tyttönä päätin viedä loppuun sen minkä aloitin, vaikka kuinka tympi, ja sitä voi tässä nyt voivotella. Ammatti on tuonut mukanaan paljon hyvää ja hyödyllistä, ei sitä voi sellaisenaan katua. Mutta alan vaihdon suunnittelu on tässä vaiheessa aika työlästä, joskin samalla sangen virkistävää. Päässä pyörii kaikenlaisia skenaarioita, soittelen sinne tänne selvittääkseni kouluttautumismahdollisuuksiani, ja pikkuhiljaa minulle alkaa muototua jonkinlainen käsitys siitä, mikä tässä olisi viisainta. Ehkä. Enhän voi olla varma ennen kuin teen uutta työtä. Mutta aion ottaa jokinlaisen riskin ja katsoa.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Olisi pitänyt...


Pilates- ja burleskivetäjä oli eilen poissa, lastenhoito-ongelmia, ja tilalla oli enemmänkin jazztanssiin suuntaunut nuori nainen. Hän piti pilatesryhmälle aika kovan kehonhuoltotunnin (ihanaa venytystä) ja burleskiryhmä sai kokeilla vähän jazzahtavia askelsarjoja. Opettelimmepa jopa kuvioita musikaaliin Chigago. Aika hauskaa, ja niin erilaista. Elämässä ei piätisi katua mitään, kaikella lienee tarkoituksensa. Mutta jokin asia kuitenkin harmittaa, sille ei voi mitään. Esimerkiksi se, etten nuorena aloittanut tanssiharrastusta. Tarjonta oli todella puutteellista kun vertaa nykyiseen, mutta olisi sitä kai jotain löytänyt kun olisi tajunnut, miten paljon iloa siitä olisi ollut. Ja on edelleenkin, aloin kotiin tultuani heti etsiä lisää erilaisia tanssitunteja,  tämä on vasta alkua.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Maanantain harmaudesta


Ankea aloitella töitä, korkkasin päivän juoksulenkillä sateessa. Omien kollegoiden tapaaminen antoi onneksi uutta virtaa. Vaikka olenkin kovasti menossa muualle töihin en missään nimessä jätä tiimiä. Pidän oman firmani ja teen tiimissa työtä lukijana jos en itse käännä, sen verran ehtii aina. Pysyy tatchi ja kontaktit. Ja jos töitä ei löydy saatan vaihtaa aivan uudelle alalle, päässä pyörii taas ihan uusia ideoita. Niitä pitää kuitenkin kypsytellä, pidän ne vielä toistaiseksi omana tietonani.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Mainio kokemus

Oli  mukava hullutella ja hymyillä kameralle pari-kolme tuntia. Herätimme hilpeyttä myös ohikulkijoissa, ja valokuvaajamme oli aivan uskomaton: heittäytyi tarvittaessa pitkälleen keskelle mukulakivikatua saadakseen hyvän kuvakulman, ja ohjasi meitä amatöörejä todella taitavasti. Tällainen sessio on hyvää tiimihengen vahvistusta.



perjantai 1. marraskuuta 2013

FinnTeam Translations

Ihan tässä tulee nostalginen olo. Tiimillä on tänään kuvauspäivä, Sara tulee ikuistamaan meidän ystävyyttämme ja yhteistyöhenkeämme, meillä on aina yhtä mukavaa kun tavataan. Ensimmäiset kuvat meistä otettiin jo 90-luvun lopulla, nämä alla olevat 2000-luvulla. Alin on otettu edellisessä kuvaussessiossa Tukholmassa, taisi olla 2010. Nyt pitää sitten tehdä sivut uusiksi, siinä onkin vähän enemmän hommaa.





Lisää kuvateksti

torstai 31. lokakuuta 2013

På rätt köl igen


Känner att jag tar mig upp på ytan igen. Från det missnöje jag känner med mitt nuvarande jobb. Tror inte jag är ensam om den känslan, inte kan jag gräva ner mig för det. Har bestämt mig att ta detta med ro, tar tillfällen som ges och som jag bedömer rimliga. Kan inte hoppa på vad som helst, pensionsåldern är för nära för det. Håller ångan uppe med roliga saker, såsom modellteckningen igår. Vi fick läxor, en uppmaning att teckna även mellan kursdagarna. Njöt också väldigt av min joggingrunda i morse, för första gången kändes det inte ett dugg jobbigt, utan lätt hela vägen, under en timme. Sen har jag struntat i jobbjobbet idag. Istället har jag roat mig med att städa, äta lunch med en väninna och nu har jag en paj i ugnen som jag ska njuta av med mina vänner o kollegor ikväll, de börjar närma sig Vasa.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Realiteter kommer emot

Man måste inse fakta. Efter att ha försökt ta på mig rollen som tolk i nordiska sammanhang har jag äntligen kommit till den punkt där jag erkänner att det inte går. Har haft stark vilja att förstå danska och norska och har kastat mig i situationer där jag har varit tvungen att tolka dessa språk. Ibland har det gått bra och ibland inte alls. Och när man säljer sina professionella tjänster kan man inte vara osäker på utgången. Så hädanefter tolkar jag mellan svenska och finska, inget annat. Det känns som ett nederlag samtidigt som det är skönt att slippa göra ett dåligt jobb och bli frustrerad.
Att lära sig ett språk fullständigt tar ca 10 år, och kräver en hel del språkbad. Jag har levt i hopp om att min starka svenska hjälper mig att komma igång, men det är inte så. Jag klarar mig i disussioner, förstår en hel del och kan fråga och svara på svenska, men tolkningen kräver nåt helt annat, man måste in i huvet på talaren. Så jag fortsätter att fila mina färdigheter på de inhemska språken.

tiistai 29. lokakuuta 2013

What's the point?

Miksiköhän elämä on tällaista kehityksen jatkumoa? Mahdanko koskaan tulla siihen tilanteeseen, jossa olen kaikin puolin tyytyväinen enkä halua muuttaa mitään. Jos tarkastellaan historiaani niin todennäköisesti en. Olen koko ikäni halunnut löytää kaikenlaisia kehityskohteita, ensin pari korkeakoulutukintoa, toinen töiden ohella. Sitten siirtyminen työsuhteesta yrittäjäksi ja asuinmaan vaihto. Sitten kaikenlaista täydennysopiskelua, ja kun arki on alkanut todella käydä puuduttavaksi, vähän tuntuvampia irtiottoja kääntäjän työstä. Tulkin ammatti oli tosin luonteva lisä kääntäjälle, mutta värikonsultti taas ihan eri maailmasta. ja henkinen valmentaja taas sitten jotain ihan muuta. Siinä en tosin usko jatkavani ammattitutkintoon asti, en näe itseäni valmentamassa muita. Tärkeintä minulle on ammentaa aiheesta itselleni evästä, ja kannustaa sen avulla myös muita. Mutta että myisin valmennusta, se ei tunnu luontevalta. Minulla on liian vähän kokemusta työyhteisöistä, ja ihmisistä yleensäkin. Onko tässä kaikessa hääräämisessä minkäänlaista punaista lankaa? Ei kai muuta kuin oman itsensä kehittäminen. Mutta nyt haluan työhön, jossa tästä kehitystyön tuottesta olisi iloa myös muille. Vaikka pöytä on juuri nyt täynnä käännöksiä, tunnen olevani työtön, sellainen vähän turha tyyppi. Ehkä on vain hyväksi käydä tämäkin ainakin kerran elämässä läpi.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Toinen kahvimuki menossa

Maanantai. Pimeä ja märkä maanantai. Kello on oikeastaan jo puoli yhdeksän, mutta osoittaa puoli kahdeksaa. Talviaika. Aika kaivaa esiin kynttilät ja valosarjat, kohta jouluvalotkin. Ja odottaa että joulu olisi jo ohitse. Eikä lomaa auringon lämpöön tiedossa, muuta kuin haaveissa. Tästä on löydettävä energiaa painaa eteenpäin, onneksi viikko pitää sisällään kohokohtia. Niitä on tiimikollegoiden tapaaminen loppuviikosta. Kaksi tärkeää ihmistä, jotka ovat pitäneet minut tässä työssä jotakuinkin selväjärkisenä.
Viikon varjopuoliin kuuluu se, että joudun pinnaamaan koulutuksesta. En millään ehdi istumaan kahta päivää kurssilla, nyt on pakko painaa töitä kun niitä on.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Lauantaiaamu

Menihän se perjantaikin. Ájoimme iltapäivällä maalle saunomaan, ja yöksi kotiin. Laitoimme routapaistin uuniin ennen kuin menimme nukkumaan, ja heräsin aamulla melkein sopivasti. Kun työnsin lämpömittarin lihaan se näytti 68 astetta, eli muutamaa astetta liikaa. Uskon että se on siitä huolimatta mehukasta, se saa nyt muhia illalliseeen saakka mausteisessa glögiliemessä. Aloitamme illallisen kookosmaidossa ja yrteissä keitetyillä simpukoilla, toivottavasti suurin osa jäässä säilytetyistä merenelävistä on vielä hengissä. Lihan seuraksi laitamme chevrejuureksia uunissa ja jälkkäriksi taiteilen taas yhden kokeilun, lakristijuustokakun.
Mukavaa puuhaa, yhdessä kokkailu päivän aikana ja illanvietto mukavien ystävien seurassa. Minun on välillä kovasti ikävä nuoria ja perhe-elämää lasten kanssa. Vaikka tiedänkin, että tämä on ihan normaali järjestys, he pärjäävät omillaan eivätkä ikävöi kotiin, niin silti minua välillä kaihertaa. En kaipaa niinkään äänekkäitä teinejä ja heidän pyykkivuortaan, vaan aikaa jolloin he pysyivät touhussa mukana. Olivat pieniä poikia ja tarvitsivat vanhempiaan. Ihan selvästi alan olla valmis vastaanottamaan seuraavan sukupolven.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Tuotantoseisokki

Olin ajatellut tekeväni eilen muutaman tehokkaan työtunnin tulkkauspäivän päätteeksi. Uskoin sen onnistuvan, kunhan pidän välissä kunnollisen illallistauon. Sainkin yhden ison työn viimeisteltyä ja lähetettyä, ja laitettua toisen jo kääntämäni pikkutekstin lukuun. Mutta kun ryhdyin tuottamaan uutta tekstiä niin se ei onnistunutkaan. Aivot eivät suostuneet, ne tuntuivat ihan rikkihiertyneiltä, yrittäminen toi fyysisen huonon olon. Mietin mitä aivoissa oli päivän aikana oikein tapahtunut. Simultaanitulkkaus on ilmeisesti niin kokonaisvaltainen prosessi, että siitä ei palaudu saman päivän aikana. Päätin jättää räpeltämisen ja lähteä ulos leutoon syysiltaan. Tunnin reipas kävely lähialueilla teki hyvää, sen jälkeen rojahdin nojatuoliin surffaamaan ruokaohjeita viikonlopulle.
Nyt aamuvarhaisella pää on vieläkin vähän "turta", toivottavasti se kuitenkin kohta käynnistyy tuottamaan uutta tekstiä.

torstai 24. lokakuuta 2013

Pelkkä pelinappula

Ja sitten olen taas vaihteeksi tilanteessa, jossa päivä ei riitä alkuunkaan kaikkeen, työt häiritsevät vapaa-aikaa ja normaalia elämää. Jep, näinhän se menee. Ahkera liikkuminenkin jää, kun joka väliin pitää suunnitella muutama tuhat sanaa, ja samalla mieliala laskee kuin kissan häntä. Liikkumattomuus luo huonoa oloa, sehän on nähty jo monta kertaa. Mutta töitä on pakko priorisoida, silloin kun niitä on. Tämä juuri pänniikin minua tässä ammatissa eniten, olen orja vaikka teenkin työtäni itsenäisenä yrittäjänä ja "päätän" työajoistani, se on silkkaa silmänlumetta. Asiakkaat päättävät sen, mitä he minulta vaativat, ja jos en suostu työn tekee joku muu ja minulta jäävät laskut maksamatta. Kovaa peliä.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Första skisser

Dagen var intensiv, vi tolkade flitigt hela dan, riktigt abstrakta saker. Så huvet var lite tomt när jag kom hem. Passade riktigt bra att gå på modellteckning, det krävde också koncentration men på ett annat sätt. Det rensade bort input man hade fått under dagen.
Otroligt svårt att få till mänskokroppen, man ska verkligen tänka till var musklerna sitter och hur lederna går. Och nakenheten är en mycket naturlig sak i detta sammanhang. Det är nästan svårare att rita nån med kläderna på. Ska prova snart igen.

Pitihän se arvata

Ei tullut haastattelukutusua, tuli vain muutaman rivin nuiva ilmoitus, että paikkaa ei säästötoimien vuoksi täytetäkään, vaan hoidetaan talon sisäisin voimin. Eli se siitä. Tiedän, että on aika turhamaista luulla pääsevänsä tässä taloudellisessa tilanteessa työmarkkinoille, kun joka päivä saa kuulla säästöistä, lomautuksista ja irtisanomisista. Enkä minä luulekaan, toivon vain. Pitäähän yhteiskunnan silti jatkaa eteenpäin.
Tänään saan kuitenkin paiskia töitä maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyvässä seminaarissa, päivän ohjelmassa on mm. monta riikinruotsalaista puhujaa. Najs.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Pitkästä aikaa piirtämään

Tänään pitää ehtiä asioille kaupungille, oli töitä miten paljon tahansa. Huomenna on nimittäin ihana päivä, olen tulkkauspäivän päätteeksi ilmoittautunut mallipiirustuskurssille. Enkä jätä väliin vaikka olisi mikä. Työnsin muutossa sängyn alle pari muovilaatikkoa täynnä taiteentekotarvikkeita, luulin että siellä on kaikki tarpeellinen. Onneksi vilkaisin tänään, eihän siellä ollut kuin pelkkää paperia ja vesivärejä. Huomenna tarvitaan isoja lehtiöitä, lyijykyniä ja hiiltä. Pitää siis piipahtaa taiteilijantarvikekaupassa. Kurssi järjestetään viitenä keskiviikkona, joista yhden olen valitettavasti keikalla Hämeenlinnassa. Mutta kyllä neljässäkin illassa ehtii piirtää, sydämensä kyllyydestä. Piirtäminen ja maalaaminen on mun juttuni, siinä voin unohtaa ympäristön ja uppoutua hetkeen, ja toisinaan kokea myös onnistumisen hetkiä. Olen luullut myös tanssin olevan mun juttuni, mutta siinä taidan olla parhaimmillani kun joku toinen vie. Huomasin taas eilen, miten olen koko ikänsä tanssineiden nuorten naisten hallittujen kehonliikkeiden joukossa kuin huojuva majakka. En kuitenkaan ole ainut, suuri osa on kaltaisiani iloisia amatöörejä, jotka osaavat nauraa itselleen ja pitää hauskaa.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Aldrig lagomt med jobb

Nu har jag tokmycket jobb. Större översättningar varvat med tolkningar, jättebra ju. Men jag kan inte hinna med allt, översättningar är färskvara och går inte att spara för lugna stunder. Som tur kan mina kollegor hjälpa till. Slutar inte söka jobb för det. Men det kan ta länge igen innan nåt lämpligt dyker upp igen. Väntar på att bli kallad på en intervju, eller hoppas på att bli det, har skickat en ansökan. Men känner mig inte särskilt uppåt eller hoppful, tar det med ro den här gången. 

lauantai 19. lokakuuta 2013

Jälkimaininkeja

Keikat meni hyvin, meillä oli tosi kivaa ja uudet biisit istui hyvin myös yleisöön. Hanuristilla ihana tulenpunainen uusi tukka. Ja nyt nautiskellaan yhdessä biisissä instrumenttina ja jumppavälineenä toiminutta kettlebelliä eli viinilootaa. Tässä muutama kuva, vimpassa melkoisia vauhtimimmejä.





Lisää löytyy täältä, siellä on myös muutamia videonpätkiä. Mukavaa lauantai-iltaa!

NaisDay


Today's outfit, näillä mennään keikalle tänään. Me ihanat hormonit esiinnymme tänään pari kertaa kaupungilla, täällä järjestetään perinteinen NaisDay-tapahtuma. Etsin täällä rekvisiittaa ja hion uutta biisiä youtuubin avulla. Hyvä fiilis. Pidimme "kenraalin" eilenillalla, ja saimme kaiken jotakuinkin putkeen. Ja se tässä onkin niin hauskaa, emme tavoittele täydellisyyttä vaan hyvää ja rentoa meininkiä. Ja sitähän meiltä löytyy.

torstai 17. lokakuuta 2013

Från Stadshotellet


Första dagen på mötet avklarat, inte särskilt tungt idag. Blir lite mera imorn. Gick en långpromenad bland trähuskvarteren, ännu en fin höstdag här i Jakobstad. Såg på FB att de har fått snö i Kstad. Känns lite jobbigt och vedmodigt att vintern är på väg. När barnen var små var det roligt att se deras glädje när den första snön kom. Men just nu framkallar snön bara obehag. Alltså dags att rycka upp sig, jag kan faktiskt välja att tänka det som är bra med snön. Den lyser upp landskapet och gör det lättare att köra i mörkret. Det gör hallen lite renare då skosulorna inte är fulla av grus. Den kan ge fina upplevelser i naturen längre fram i vinter.
Nog med peptalk, tror jag tillåter mig att vara lite down idag. Beror förståss på nobben jag fick igår. Lite onödigt kanske att tro att man ska få jobb i dessa tider då så manga får lämna sina arbetsplatser. Kanhända jag får i slutändan nöja mig med det jag har, men jag är inte redo att acceptera det ännu.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Nu ska jag bryta ihop och går vidare

Det har varit spännande dagar sen anställningsintervjun, jag har varit ganska övertygad om att jag är mycket lämplig för jobbet. Men tydligen hade jag fel, eller också har de fel, för jag blev inte vald. Ids inte spekulera om jag är för gammal eller om företagandet är en last, utan satsar på att hitta ett jobb, gärna nog på lite närmare håll. Det här låg en bit borta, men det skulle inte gjort nåt eftersom uppgifterna verkade så intressanta. Så om jag ska börja pendla till Seinäjoki såsom jag spånade om i morse så får nog jobbet vera superbra :-)

Reviiri laajenee

Eilen olin koneella kellon ympäri, lukuunottamatta tunnin mittaista juoksulenkkiä iltapäivän auringossa. Pakersin yhden ison tiedoston raakaversiota, sain sen putkeen ja jätän sen nyt hautumaan maanantaille. Tänään valmistelen huomista ja ylihuomista tulkkausta Pietarsaaressa, Keskipohjolan-komitean syyskokouksessa. Mielenkiintoista, ja kiva päästä näkemään Campus Allegro. Lupasivat räntää ja talvista keliä, onneksi rotiskossani on melkein uudet nastat alla.
Luin lehdestä, että alueen kauppakamarit alkavat puuhata Vaasan ja Seinäjoen välisen junayhteyden nopeuttamista, ja hyvässä lykyssä reitti saataisiin kulkemaan lentoaseman kautta. Se olisi mainio juttu. Ei ole käynyt mielessä, että töitä voisi hakea Seinäjoeltakin, mutta mikä ettei. Kunhan junayhteydet pelaa niin pendelöintikin on ihan ok. Siellä voisi olla ruotsinkielentaidostakin enemmän hyötyä, täällähän melkein kaikki osaavat molempia kotimaisia. Laitoin paikkavahdin ja pidän silmällä työmarkkinoita.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Iltavuorossa

Tulkkasin eilen illalla ensimmäistä kertaa kaupunginvaltuuston kokouksessa täällä Vaasassa, tuurasin lomailevia vakitulkkeja. Aikaa ei ollut liiemmälti asioihin perehtymiseen, vakiasiakkaani on suoltanut tilauksia liukuhihnalla, aivan kuin he kompensoisivat tämän vuoden hiljaisia kausia. Ihan hyvä kun lähettävät töitä, mutta hieman kaoottinen tilanne tuntuu enemmänkin ammatin varjopuolelta. Töitä on tehtävä kun niitä tulee, riitti rahkeet tai ei. Onneksi minulla on tukena oma tiimi, joka auttaa tarvittaessa.
Ilman kunnollista perehtymistä en tietenkään hanskannut termistöä kovinkaan hyvin, virastoilla ja hallinnoilla on joka kaupungissa oman nimensä, ja kaupungin kadut ja alueet ovat minulle vielä aika tuntemattomia, mutta kokeneemman kollegan turvin siitäkin selvittiin. Tulkkaus oli ihan hauskaa, valtuutetuilla on kaikilla oma tyylinsä, ja ajan myötä sitä varmasti pääsisi paremmin heidän päänsa sisälle. Tulkkauksessa on kysymys juuri siitä, kun saa kiinni puhujan ajatuksenjuoksusta voi päästä jopa flow-tilaan puheen soljuessa kuin itsestään. Urakka päättyi puoli yhdentoista aikaan, onneksi kotimatka fillarilla kesti vain muutaman minuutin.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Lite reflektioner

Vilken fartfylld helg. Att sjunga i musikhuset var just så mäktigt som jag hade trott. Underbar miljö, och att vara en av 600 damer som tog ton var en enastående upplevelse. Dessutom var det en glädje att se hur dirigenter jobbade med sina körer, en del var fantastiskt medryckande. Tror jag måste överväga att gå med i en kör här i Vasa. Måste fundera lite på det.
Angående sitsen hade FSD:s styrelse gjort ett beklagligt felbeslut och placerat tre av damkörerna i en skild kabinett. Såklart berodde det på att alla inte fick plats i den stora salen, men tror faktiskt det hade varit bättre att hoppa över sitsen helt än att dela på folket. Det var den ursprungliga planen, men sen ville man ändå möta önskemålet att ordna en sits. Och ca 80 personer blev utanför alla festligeheterna - vi hörde att nåt hände i salen men inte vad. Befarar att det kommer att kosta i engagemanget på en del körsångare. Nåja, jag åt maten som var beställd och åkte till värdfamiljen där de andra hade hunnit till efterrätten.
Igår innan hemfärden fick vi delta i, eller se på, snapsvisornas FM-tävling i restaurangen Kaisaniemi, det var en upplevelse. Mycket sång, mycket skratt. Ett stycke finlandsvensk kultur, som kanske är i farozonen, om man tänker på medelåldern på de deltagande, och på publiken. Roligt att ha varit med en gång.


perjantai 11. lokakuuta 2013

Pieni breikki

Kotityöasu - leggingsit ja t-paita - vaihtuivat juuri mekoksi ja neuletakiksi, pakkailen laukkua ja valmistaudun lähtemään kolmen junalla Helsinkiä kohti. Kiva pieni lomareissu. Tänään illastamme Uffen tytärten kanssa, huominen menee minulta aamusta yömyöhälle kuoron kanssa Musiikkitalolla ja Hotel Presidentissä, jossa meillä on konsertin jälkeen sitsi, ja sunnuntaina olemme isäntäparimme mukana snapsilaulujen SM-kisoissa ennen kuin lähdemme junalla kohti Pohjanmaata. Paljon mukavaa tiedossa.

torstai 10. lokakuuta 2013

Aamun värejä


Aamulenkkini osui tänään juuri oikeaan ajankohtaan. Nousin kuudelta ja hoidin aamiaisen jälkeen muutaman työjutun, ja lähdin sitten ulos. Aurinko sai noustessaan taivaan ensin rusottamaan vaaleanpunaisena ja alkoi sen jälkeen valaista Onkilahtea reunustavia puita. Huikaisevan kaunista. Otin puhelimella muutaman kuvan, mutta zoomaus teki niistä koneella rakeisia. Laitan tähän kuitenkin yhden, joka on minusta kaunis. Epätarkkuus tekee siitä pelkistetyn, siitä voisi melkeinpä kehitellä graafisen kuvion.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Lite bokreklam


Kom just från simhallen, och har en bizi day framför mig. Måste ändå dela med mig en sak. Igår kväll hade jag lite vaken slötid och då tog jag fram kursböckerna. Valde den lättaste och tunnaste och med den tjusigaste titeln: Att välja glädje, skriven av Kay Pollack. Och blev genast en stor fan av boken. Han lägger fram tankar hur vi faktiskt kan välja vad vi tänker. Och att vi påverkar oss själva och omgivningen genom våra tankar. Och att saker och ting tenderar blir såsom vi tänker. Vi är ingalunda offer för andras tänkande, utan vi kan välja själv vad vi vill tänka och hur vi mår. Alla har inbördes kraft till det.
Ingen annan utbildning har gett mig så mycket insikter som den mentala träningsläran. De här gamla sanningarna om tankens kraft och människans resurser kommer fram i många olika vinklar och de blir lättare att ta sig till. Även om jag inte skulle fullborda utbildningen och få en behörighet att träna andra, så har jag fått mycket bra insikter och verktyg i min verktygsback som jag kan använda resten av livet.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Jubel och klang

Lauantain konsertti lähestyy, on alettava miettiä päivän asua, tai asuja. Konsertissa meillä on kuoron oma liilanvärinen yläosa, ja alaosana jotain mustaa. Tuli pieni tenkkapoo, kun vaatekaapista ei löydykään yhtään mustia housuja tai hameita - pistinhän värianalyysin jälkeen kaiken mustan kiertoon. Jätin vain muutaman hautajaisvaatteen, ja ne roikkuvat Varvilla vaatekaapissa. Eivätkä ne oikein sopisikaan tähän tilaisuuteen. Eli, pakko myöntyä ja käydä sovittamassa kaupasta jotkut mustat farkut tai stretchousut vaikka jo pelkkä ajatuskin tökkii. Illan sitsiä varten on löydyttävä jotain juhlavaa, ja ajanpuutteen vuoksi vaihto tapahtuu lennossa. Ehdoton kriteeri on siis rypistymättömyys, vaate kulkee koko päivän mukana kassissa nuottien ja meikkipussin joukossa. Toinen tärkeä kriteeri on tietenkin oikea väri.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Yksi ylitse muiden

Kävin tänään isossa ruokakaupassa, ja viikon ruokatarvikkeita kärryyn kootessa silmiini osui uunituore rukiinen luomulepä. Se piti ehdottomasti napata mukaan. Näin heti vesi kielellä, miten levittäisin leivälle paksulti voita ja nauttisin silmät ummessa. Sen rinnalla kalpenevat melkein kaikki makuelämykset. En tiedä kumpuaako se lapsuudesta, mummolan leipävartaasta. Pikkulikkana sieltä sai aina silloin tällöin evästä leikkeihin, ja teininä hiivimme serkun kanssa salaa pihistämään kokonaisen leivän kun tulimme rimpsalta yömyöhällä kotiin. Muistan myös, miten taivaalliselta äitini leipoma ruisleipä maistui kannon nokassa puolukkametsällä, kun ilta alkoi hämärtää ja pienen teki jo mieli kotiin. Rakastan etnistä ruokaa, erilaisia makuja ja hehkutan helposti jos onnistun loihtimaan herkkuja tai jos minulle tarjotaan jotain hyvää. Silti mikään ei voita tätä yksinkertaista nautintoa. Tarvitseeko mainita, että leivästä on pussissa pari murua jäljellä.

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Hormonit kutsuu

Nopsasti menevät nämä viikonloput, laukut on pakattu ja illalla ajamme Vaasaan. Tulemme seuraavan kerran kahden viikon kuluttua, ensi viikonloppu menee kuoron kanssa Musiikkitalolla Helsingissä. Siitä tulee kiva reissu, menemme pendolinolla jo perjantaina, ja palaamme sunnuntai-iltana.
Nyt on vielä ennen lähtöä hormoniharkat, hormoneilla on kahden viikon kuluttua pari esiintymistä, ja olemme uudistaneet ohjelmistoa. Uutta putkeen, niin pysyy yleisönkin kiinnostus yllä.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Laiska lauantaiaamu

Ulkona on ihana syyspäivä. Ei sada, mutta tuulee reippaasti, merellä näkyy vaahtopäitä ja puut riisuutuvat pikkuhiljaa kellastuneista kesämekoistaan paljastaen takanaan lainehtivan lahden. Meri antaa rauhan ja seesteisen tunnelman, vaikka vellookin tummanharmaana heijastaen taivalla purjehtivia pilviä. Pitkän ja kiireettömän aamiaisen jälkeen kävin juoksemassa. Aluksi se tuntui raskaalta, mutta alkoi sujua kun pääsin soratielle. Sieltä jatkoin pururataa metsän läpi ja takaisin kotiin, aikaa meni noin tunti. Juokseminen antaa aina hyvä fiiliksen, varsinkin kun ympärillä on syksyinen luonto. Ensi viikolla yritän taas ehtiä juoksemaan uimahallille. Töitä on tullut sen verran että liikkuminen voi jäädä vähemmälle.

perjantai 4. lokakuuta 2013

I sakta mak

Den andra kursdagen var mycket bra, det blev en nytändning igen. Det som kryddar det hela är de andra kursare, en fin blandning av olika typer och personligheter som efter så här ett år börjar våga vara sig själva i samlingen. Vi känner oss trygga med varandra. Det har tagit tid eftersom vi träffas bara två dagar i månaden, men nu har vi kommit igång.
Idag har jag haft en mycket bra dag. Var på en anställningsintervju, som ur min synpunkt var givande och bra. Oberoende hur det blir så känner jag mig stärkt av dagen. Men jag skulle gärna vilja ha jobbet, tror att jag skulle vara ganska bra på det. Ju mera jag fick reda på arbetsuppgifterna desto mera tänd blev jag. Det var dock många som hade sökt, så konkurrensen är hård. Men får jag inte detta har jag på gång nåt annat. Och så fortsätter jag, tills det nappar.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Lite trögt går det

Kurs med mental träning idag och imorgon. Har kännt viss motvilja mot studierna, har inte kunnat fokusera. Bokhögen är hög, övningarna känns lite diffusa och läsårets uppgifter nästan övermäktiga. Men det har varit likadant för många, fick jag veta idag. Kanhända är det en del av processen. Kom igång lite idag, vi jobbade parvis och frågade ut varandra med några testformulär. Imorgon ska vi starta kursplaneringen för en klient. Det är som att ha sjumilastövlarna på, vi går framåt med stora kliv. Utbildningen känns fortfarande relevant och aktuell, men mitt fokus har legat på jobbsökning. Det tar tid och energi att ha olika scenarior som snurrar i huvet, och då är det svårt att koncentrera sig på abstrakta studier. Kan hända jag får ta paus från pluggandet, inte sagt att det funkar om man blir anställd. Men det där får lösa sig senare, nu tar jag ett i taget.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Ai nyt on jo tiistai

Viikonloppu meni mukavasti hyvän ystävän seurassa. Syötiin, ulkoiltiin ja turistiin pari vuorokautta, ja käytiinpä Ison D:n keikallakin paikallisessa ravintelissa ja jorattiin vähän. Setä oli ihan ok, mutta taitaa olla hyvä, että hänen tällä viikolla alkava kiertueensa on hänen sanojensa mukaan viimeinen. Ei yli 70-kymmpisenä kai tarvi vetää lavashowta, jos ei ihan hirveää hinkua ole. Toinen Vaasassa viime päivinä piipahtanut veteraani on Aira Samulin, 86-vuotias ikinuori energiapakkaus, joka puhui eläkeläisille hyvinvoinnista mustassa minihameessa ja korkeissa nilkkureissa. Ja oli hyvä ja uskottava, ainakin lehtijutusta päätellen. Onhan hän melkoinen idoli, kun on pysynyt noin elinvoimaisena ja upeana. Hänen mukaansa tanssi on vanhuksille mitä parasta aivojumppaa, ja senhän minä jo tiesinkin. Aion jatkaa tanssia jossain muodossa niin kauan kuin jalat kantavat. Eilen olin pilateksessa ja burleskissa, tänä aamuna vedin zumbat kun yöuni loppui liian aikaisin, ja illalla taas pilatesmatolle. Näin ne jenkkakahvat sulavat kaikkein tehokkaimmin, vaikka välillä vähän herkutteleekin. Täytyy nyt tahkoa kun on aikaa.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Kehnoa palvelua

Söin lounaan eilen paikallisessa kahvilassa. Väkeä oli kohtalaisesti, olihan markkinapäivä. Listalla oli muutamia salaatteja ja täytettyjä leipiä. Valitsimme salaatit, jotka ojennettiin meille muovirasiassa. Kysyin ällistyneenä, eivätkö he laita sitä lautaselle? Myyjä vain pudisteli päätään, ja osoitti mistä voimme hakea muoviaterimet. Kysyimme leipää, jota aina on tarjoiltu lounassalaatin kera. Mutta ei nyt, eikä siihen sisältynyt myöskään kahvi. Mutta hinta oli noussut. Näin he kohtaavat asiakkaansa ja markkinavieraansa. Ihan tuli entistä omistajaa ikävä.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Tänk att jag var så feg


Körde just från Vasa till Varvet, ensam, maken kommer mot kvällen efter jobbet. Jag kunde lika gärna ta en dag ledigt för de stängde av strömmen i huset hela förmiddagen, för ledningsarbeten.
Det var lite ruggigt på vägen, duggregn, och stora lastbilar som man fick köra efter tills man fick en lucka att köra om. Som tur är sträckan rätt rak, eller lutar åt rätt håll. Det blir värre när man fortsätter söderut mot Pori. Fick en liten känsla av stolthet när jag körde, har haft mycket angst av att köra bil. Har man tagit körkort i Kristinestad en gång i tiden och sedan åkt med för det mesta som passagerare i 20 års tid, så är utgångsläget ganska dåligt. Har varit nervös av att köra från Skaftung till stan (ca 30 km, landsväg + lite av riksåttan), och har t.o.m. åkt till Vasa längs kustvägen för att undvika den jobbiga riksvägen där man måste köra om ibland. Så illa har det varit. Men idag tycker jag att det är lite roligt att köra bil, gärna själv, och jag klarar även städer utan att få hicka. Inte Helsingfors dock, tror jag kommer inte ens att försöka.
En annan fin känsla dök upp när jag körde längs Strandgatan mot Varvet. Skönt att komma hit till den idag höstvackra hemstaden vid havet, mungiporna åkte upp och det  kittlades och kändes varmt i bröstet.
Nu ska jag äta lunch med en god vän, sen dricka kaffe hos min mor och sen ska jag gå lite på marknad, det är Mikaelimarknad här idag. Ikväll har vi hormoniövning, och imorgon åker vi tillbaka till Vasa för att möta en god vän ända från 80-talet. Hon åker från Helsingfors för att tillbringa helgen med oss i sin gamla studiestad. Det blir en nostalgitripp.

 

torstai 26. syyskuuta 2013

Herkistelyä

21 vuotta sitten, jotakuinkin puolen tunnin päästä, pidin sylissäni toista lastani ensimmäistä kertaa. Olimme saapuneet sairaalaan paria tuntia aikaisemmin, ja poika tuli maailmaan sellaisella ryminällä että henkilökuntakin yllättyi. Juuri työnsä aloittaneet päivävuorolaiset saivat päivälleen hyvän alun, ensimmäinen synnytys sujui nopsasti ja ilman minkäänlaisia ongelmia. Se, että tunsin halkeavani kahtia oli kai kovin normaalia, ja tunne meni ohi karjumalla. Voi sitä onnen määrää. Oli hyvin luontevaa olla kahden pojan äiti, missään vaiheessa en ollut odottanut pikkuprinsessaa. Hän olisi kuitenkin ollut yhtä tervetullut ja rakas. Mutta nyt olen kahden upean nuoren miehen ylpeä äiti, lienee paras meriittini tässä maailmassa.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Vähän sitä sun tätä

Tämänaamuinen uimahallikäynti jäi väliin, päätin yöllä muutaman tunnin valvottuani siirtää herätyskelloa maksimiin aamulla, että saisin edes hieman unta jos sattuisin nukahtamaan. Ja nukahdinhan minä, tehtyäni jonkin aikaa ristisanatehtäviä. Päässä kelaa taas niin monenmoista asiaa, omia ja läheisten. Nuku siinä sitten.
No tähän on jo niin tottunut etten viitsi ottaa stressiä, aivot tarvitsevat aikaa asioiden käsittelyyn, vaikka mieluummin ne saisivat pyöritellä niitä minun tietämättäni, nukkuessani.
Aloitin aamun mielenkiintoisella webinaarilla Facebook-markkinoinnin superstrategioista. Hyvin valaiseva ja asiapitoinen ilmaisseminaari, joka poikii melko varmasti pitäjälleen kasapäin uusia asiakkaita, tiimimme mukaanlukien. Tuntuu ettei näistä asioista voi enää jättäytyä ulkopuolelle, ja aiomme nyt perehtyä asiaan vähän paremmin.
Semin jälkeen sivakoin sauvoilla noin tunnin ihanassa auringonpaisteessa. Ja mietin taloja. Luovuin omastani muutama vuosi sitten, ja ihan hyvillä mielin. Jossakin vaiheessa myyntiprosessia kävi tosin mielessä, että olenko itsekäs myydessäni talon, jossa lapseni ovat varttuneet aikuisiksi. Itse asiassa tiedän kuitenkin tehneeni heille palveluksen: he eivät joudu tilanteeseen, jossa talon omistus ja ylläpitovelvollisuus lankeavat heidän harteilleen. Eivätkä he joudu potemaan huonoa omaatuntoa siitä, etteivät he ehdi tai halua oleskella lapsuudenkodissaan. Heillä on minun luonani aina koti, asuinpa vuokralla tai omassa asunnossani. Minun jälkeeni heille jää korkeintaan pieni asunto-osake, jota on huomattavasti helpompi ylläpitää ja myydä kuin ränsistynyttä taloa.
Talot pitää panna ajoissa kiertoon. Oma lapsuudenkotini on hyvää vauhtia rapistumassa, olisi ehkä paras myydä se niin kauan kuin joku saisi siitä rempattua itselleen hyvän kodin. Se on minusta talon kannalta paljon parempi vaihtoehto kuin katsoa sivusta miten aika tekee tehtävänsä.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Bisi helg

Man hinner mycket på en helg. Vi hann chilla lungt hemma en kväll, ta en skön långpromenad i naturen, spela kort i trevligt sällskap, dansa på LU till tonerna av två dansband, och ha en skön morgon innan det var dags för mig att åka med körbussen till österbottniska körsångares samövning här i Vasa. Vi övade på Academill, fina utrymmen. Dels gick vi igenom repertoaren för kör Väst, som består av Kristinestads, Lappfjärds och Närpes damkorister, och sen också repertoaren till Musikhuset tillsammans med kör Nord och kör Vasa. I Helsingfors kommer vi att vara ca 600 damer, eller tanter, som damkörsförbundets konstnärliga ledare uttrycke det på radion i morse. Nåja, hon är ung, så vi kan väl vara tanter. Och ordet tant är egentligen lite gulligt. Att sjunga tillsammans med så många blir häftigt, ser framemot det. Det är också så härligt att se hur dessa duktiga dirigenter jobbade med oss, de brinner för det de gör och delar med sig av sin personlighet så alla rycks med.
Men nu är det måndag, bara att sparka igång.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Grönt är skönt...

... framför allt i naturen. Var på en fin promenad på naturstigen igår. Toppenväder, och så fridfullt i skogen. De har börjat röja för bron över ån, ska bli kul att kunna gå runt hela stigen.
Det här ger mig en ide till en sjal.


Finns det bättre miljö för retreat?

Det gick inte att hoppa över på andra sidan med torra fötter. Testade dock inte.

Bilden gör inte rättvisa åt den här stenen, det var otroligt fint grönt skimmer på den. 

perjantai 20. syyskuuta 2013

A good experience

Kurssi oli ihan ok. Sama opettaja on pyörittänyt sitä yrittäjille jo monta vuotta, ja omien sanojensa mukaan hän räätälöi sen aina kurssilaisten tason mukaan. Eilen sitten tutustuttiin toisiimme small talkin avulla, haastateltiin ja esiteltiin toisemme. Kotitehtäväksi tuli laatia raportti esittelystä. Siten ohjaaja saa kuvan missä kukin menee. Olin kieltämättä tällä kertaa luokan "tähtioppilas", eikä se kai ole mikään ihme kun ajattelee, mitä olen työkseni tehnyt. Ensin mietin onko siitä muille haittaa, mutta päätin luottaa ohjaajan kykyihin, on hänen päänsärkynsä saada kurssi toimimaan kaikille. Toivon saavani tässä selville todellisen taitotasoni, suomalaisille ja naisille (?) tyypilliseen tapaan väheksyn osaamistani. Saatan osata enemmän kuin luulen, ja sehän olisi hyvä tietää. Siitä saa itsevarmuutta, jolla sitten on helpompi tuoda taitojaan esille tarvittaessa.

torstai 19. syyskuuta 2013

Om mat

Det enkla kan vara väldigt gott. Åt en ensam lunch hemma idag, och då brukar jag inte fundera i förväg vad jag ska äta. Inte brukar vi krångla till det även om maken kommer hem på lunch, men lite mera ska man ha att plocka fram då. Hade några kycklingfiler i kylen, de fick puttra en stund tillsammans med lite cremebonjour som var kvar i en burk. Sen fanns det bara en bit vitkål i grönsakslådan. Den hackade jag fint och fräste i smör, tills den blev lite mjuk, och smulade i en liten bit auraost som hade blivit över i helgen. För att få lite fräscht över det hela så hällde jag munggroddar på portionen. Och det var allt, mycket gott blev det.
Sen var jag och handlade, och till middag blir det nötkött med asiatiska smaker, såsen smakade super när jag förberedden den för en stund sen. Men först ska jag kolla in en kurs i engelska som företagarförenigen ordnar. Hoppas det är på en för mig passlig nivå.


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Yhteistyöllä se sujuu

Piipahdin eilen kuoroharkoissa Kristiinassa, naiskuorolla oli yhteisharkat Lappfjärds damkörin kanssa lokakuun huipentumaa varten: koko suomenruotsalainen kuoroyhteisö esiintyy Helsingin Musiikkitalolla 12.10. Siitä tulee aivan mahtavaa, kun monisatapäinen naislauma antaa energiansa yleisölle. Oli niin mukava istua tavallisena rivijäsenenä  hyvien ystävien ja iloisten laulavien ihmisten joukossa. Hesan keikan jälkeen oma osallistumiseni jää vähäksi aikaa, pysyn kuoron maksavana jäsenenä mutta en osallistu aktiivisesti harjoituksiin. Tietenkin ikävöin laulua ja kuorolaisia, mutta nyt on aika tehdä muuta.
Kuorossa olen oppinut montakin tärkeää asiaa. Muun muassa sen, että ihan mahdottomalta tuntuvista osista syntyy harjoittelemalla hieno kokonaisuus. Nuotteja taitamattomana saan aina luottaa sävelkorvaani, en pysty omin päin laulamaan nuoteista mitään. Mutta ammattilaisen ohjauksella asiat sujuvat, vaikka ensin tuntuu, etten ikinä saa tätä jäämään päähäni. Ja kummasti aivoihin alkaa muodostua muistijälkiä, eikä kerran opittu katoa, vaan tulee esiin pienellä houkuttelulla. Saman huomaan Hormoneissa, meidän ydinjoukolta syntyy melko harvoilla harjoittelukerroilla hyviä sovituksia ja esityksiä, sekin johtuu ammattilaisten otteesta ja rennosta meiningistä, me luotamme siihen, että yhdessä syntyy hyvää.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Slut i kroppen

Idag har jag överdrivit med motion. Även om jag hade både pilates och burlesk ikväll så var jag o sprang en timme i bassängen imorse, och tog i i intervaller. Det gjorde att musklerna ville inte riktigt orka alla pilatesövningar. Dansen däremot gick bra. Men pilates sätter korsetten verkligen på prov, hädanefter ska jag vara lite klokare de dagar jag har en timme. Burlesk är just så roligt som jag tänkte mig. Jag känner mig lite dum ibland då jag inte vet i farten vad är vänster och vad höger, och börjar med fel fot eller far åt fel håll, eller när jag inte vet vart jag ska stoppa mina händer. Men jag är inte ensam om det, och de små stunder det känns lite flyt väger upp. Dessutom tror jag det är bra träning även för hjärnan, såsom alla nya saker. Och det är bra att kunna skratta åt sig själv.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Me chef

Tulipa taas tehtyä hyvää ruokaa, on kiva kokata kun syöjiä on useampia. Tacoja ja tortilloja vähän uudenlaisilla täytteillä: uutta oli mureaksi haudutettu luomuhighlanderlapapaisti ja papukorianterisipuolisekoitus. Ja itse tehty tomaattichilisipulisalsa. Reseptit suoraan MeNaiset-lehdestä, ei tarvinnut mennä edes nettiin. Jälkkäriksi Ainoa pakastealtaasta. Ilta meni sitten työnteossa, pysyn paremmin aikataulussa huomenna.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Ajaessa ehtii ajatella

Saavuin juuri Varville. On hieno tunne tulla omaan viihtyisään kämppään, toiseen kotiin. Vuosi sitten tämä oli vain epämääräinen haave, jos vielä sitäkään. Tänään päivällä menen hierojalle ja tapaan ystäviä ja illalla hyrrää hormonit. Emme ole menossa keikalle vaan vietämme yhden kauden päättäjäisiä ja toisen kick-offia. Tämän päivän työt olen siirtänyt sunnuntaille. Huomenna käyn äidin luona ja puuhastelen, ja ajan illansuussa takaisin Vaasaan, puoliso on tyttärensä kanssa puoluetapaamisessa Uumajassa, tulevat huomenillalla.
Mietin tuossa sumussa hissukseen ajaessani kaikenlaista. Muun muassa sitä, miten nyt olen vähän niin kuin tyhjän päällä etsiessäni töitä, koska CV:n kartuttamisen sijaan ryhdyin yrittäjäksi alalla, jossa ei muutenkaan paljon kerskuta ansioluetteloilla. Se on fakta, mutta en mitenkään voi sitä katua. Toimin täysin tietoisesti ja tein sen, mikä minusta silloin oli tärkeintä ja oikein. Halusin luoda lapsille ja koko perheelle hyvät olot, halusin olla työajoiltaan joustava äiti, jonka lapset eivät joudu olemaan muiden hoiteissa liian suurta osaa päivästään. Muu olisi tuntunut väärältä, koska minulla oli mahdollisuus työllistää itseni. Siitäkin osaan olla kiitollinen, kaikilla ei sitä suinkaan ole. Hyväksyn sen, että olen sen johdosta nyt heikossa asemassa työmarkkinoilla. Yritän kuitenkin suhteuttaa tilannetta: kaikki yrittäjänä opittu ei suinkaan ole hukkaan heitettyä osaamista, on vain päästävä näyttämään se. Olen edelleenkin hieman ylpeä valinnoistani, olen tehnyt niin kuin sisimpäni sanoo, ja voin kunnioittaa itseäni sen vuoksi.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Med facit i hand

Tolkningen gick hyfsat, första dagens inspirationsföreläsning var dock en besvikelse till innehållet, och bitvis omöjlig att tolka då norrmannen gick an som en kulspruta och ingen kunde höra vad han yrade om. Vi försökte överleva. Buren var en temporär lösning uppe på Glorias biograf: rörigt, smutsigt och bullrigt. Underligt att ett stort hotell kan sälja sina utrymmen "med möjlighet till simultantolkning" på det här sättet. Om Vasa ska utvecklas som den främsta energistaden i Norden - såsom nu sägs - bör faciliteterna finnas för större högklassiga evenemang. Det kunde nåt företag nischa sig in på. Kan inte låta bli att tänka på kollegor i EU-parlamentet, de vet alltid hur arbetsrummet ser ut, och att tekniken fungerar, och jag tror de t.o.m. blir serverade kaffe i tolkburen. En frilans här i periferin är glad för er skull :). Det finns en hel del man kan vara efterklok på. Jag borde t.ex. satsat hårt på engelskan senast då Finland gick med i EU. Eller jag borde satsat lika hårt på de andra nordiska språken som jag satsat på svenskan, ända från början. Min arbetssituation skulle se annorlunda ut idag. Men arbetet har inte legat först på listan när jag har gjort mina val i livet. Det är först nu det börjar bli viktigt, på riktigt.