Ljus i tunneln

Har jobbat i ett sen flyttveckan tog slut. Det känns så, även om jag hunnit med en hel del annat också. Detta ovanligt stora jobb är på slutrakan, ännu återstår en sista redigering med kollegans kommentarer, och konvertering till ett passligt format till kunden. Det är alltid lite nervöst med stora filer, tänk om den kråglar vid konverteringen? Men det får vi ta sen. Som tur är vi två om detta uppdrag, annars vore man knappast halvvägs...
Men annars är det jättelungt, får hoppas på att det är lungnet före stormen. Men det är inte säkert att det är fråga om det, utan samma stilltje som jag upplevt under våren kan fortsätta efter det här jobbet är klart, finns vissa tecken för det. Måste hitta på nån "hej jag finns till" -drive då folk är tillbaka från sina semestrar.

Kul att lära sig nåt nytt

Ikväll har jag lärt mig nåt som alla andra verkar ha lärt sig i grundskolan: spela Pidro. Kanhända det spelas mera i svenska skolan, vi spelade femhundra, maija och sjuan. Sami och Nathalie var på middag, och sen spelade vi några provrundor och tre spel, varav N och jag vann två! Vilket roligt kortspel, lite lagomt svårt och korta omgångar, man hinner inte ledsna. Har under de senaste åren kört fast med gin o rummy, vilket är också ett trevligt spel, men tar länge och blir lite enahanda i längden. Bra vi kan variera.

Tuttuja ja tuntemattomia

Kävin eilen päivän päätteeksi lenkillä tihkusateessa, kiersin Onkilahden ja ihailin Vöyrinkaupungin puutaloja. Ulkona oli monta muutakin kuntoilijaa ja koiran ulkoiluttajaa, enkä tuntenut heistä ketään. Viimeiset 16 vuotta pikkukaupungissa asuneelle tunne on hieman outo, mutta samalla kiva. Pikkukaupungissa kaikki tuntevat toisensa, tassua nostetaan melkein kaikille vastaantulijoille, mikä on tietysti ihan mukava asia. Lopulta sitä kuitenkin luulee tietävänsä kaiken kaikista, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Silloin tulee tehneeksi vain oletuksia ja väärinkäsityksiä syntyy. Ei ole hullumpaa olla joskus ihan incognito, se antaa uudenlaista vapautta.

Aamuvarhaisella

Onkohan elämä jo taas uomissaan, kun tuli pitkästä aikaa tällainen uneton yö. Noin 5 tunnin unen jälkeen heräsin, ja mieli täyttyi pienistä huolista. Nehän ovat pieniä, mutta yön tunteina niin isoja. Vielä mennään heinäkuuta, mutta murehdin jo joulua. Miten ja missä se vietetään, mistä kaikki löytävät yösijan. Tässä kohtaa soimaan hiukan itseäni: olisi pitänyt ostaa kolmio niin olisi edes yksi vierashuone. Sille olisi ollut käyttöä vielä pitkään, mutta toisaalta, kuinka viisasta on seisottaa kolmiota tyhjillään suurimman osa vuotta? Lisäksi pitää miettiä nuorimmaisen opintoja. Eka vuosi osoittautui vikavalinnaksi, niin kuin monella hänen kavereistaankin. Pitkässä juoksussa en usko että siitä on haittaa, kunhan se oma ala löytyisi lähivuosina. Voin vain vähän yrittää neuvoa, mutta on pakko antaa tilaa nuoren omille ajatuksille ja valinnoille. Ja luottaa siihen, että kyllä fiksu kaveri pärjää ja löytää paikkansa.
Istun Varvin parvekkeella, aamu valkenee pikkuhiljaa ja lokit heräilevät. Avoimista parvekelaseista kuuluu naapurin kuorsaus, tuuli kahisuttaa kevyesti rantaviivan koivunlatvoja. Kello soi runsaan kahden tunnin kuluttua, hoitelemme ensin vähän asioita ja lähdemme sen jälkeen vasta Vaasaan. Saan ehkä aloittaa työpäiväni päikkäreillä.

Tossua toisen eteen

Ihana, ihana Vaasa - varsinkin näin kesähelteellä. Kävin aamulenkillä, enkä voi kuin hehkuttaa. Academillin ranta on vain parin minuutin päässä alaovelta, siitä on hieno sauvoa kävely- ja sorateitä pitkin Strampenin, Hovioikeuden puiston ja Kalarannan ohitse vankilan edessä olevalle pienelle saarelle - otan selvää nimestä - ja siitä vielä jonkin matkaa eteenpäin, ennen kuin on aika kääntyä, ettei lenkki venähdä liian pitkäksi. Joskus vielä sauvon Suvilahteen saakka, on kuulemma hieno reitti. Matkalla muistelin kesääni Kalarannan kioskissa, jossa Vaasan matkailu piti kesäneuvontapistettä - olimme kesäkuukausina vuorotellen toimistossa, vesitornissa ja Kalarannassa. Tönö on nyt sievän vaaleansininen ja ilmeisesti aika vähäisessä hyötykäytössä. Lisäksi mietin, mahtaako Suomen muissa vankiloissa olla yhtä mahtavaa näköalaa, suoraan venesatamaan ja merelle. Varmasti todella katkeraa istua katumassa tekemisiään. Turun vanhasta vankilasta oli upea näkymä merelle, vangeilla oli siellä muistaakseni (kävin siellä opastetulla kierroksella muutama vuosi sitten) jonkinlainen harrasteluhuone, kunnes heidät siirrettiin Saramäkeen metsän reunaan kauas merestä.
Nyt kun muuttorumba on takana yritän päästä normaaliin lenkkeilyrytmiin, kroppa kiittää kun sitä rääkkää.
Iltapäivällä vuorossa on viimeinen reikihetki, sappi on ollut rauhallinen, ja sitten pikapikaa hormonien kenraaliin, esiinnymme illalla täällä. Ja aamulla täällä.

Melkein kuin lomapäivä

Typistimme työpäivän eilen kolmen maissa ja lähdimme rantsulle Hietasaareen. Oikein kiva pieni ranta tuossa kivenheiton päässä, harmi vain että tuuli piti niin vilpoisena ettei tehnyt mieli mereen. Mutta auringossa loikoilu maistui pitkästä aikaa makealta. Tänään siellä on varmaan aika paljon pipoa, tuuli on lakannut ja tulossa taitaa olla hellepäivä.
Illalla lähdimme Kalliojärvelle keskiviikkotansseihin, siellä oli oikein hyvä tanssiorkesteri ja vetonaulana uusi raamikas tangokuningas Hovinarreineen. Fiksu ja filmaattinen tyyppi ja osasi laulaa tosi nätisti. Heidän kanssaan vuorotteleva orkesteri tosin soitti parempaa tanssimusiikkia. Kiilakorkosandaalini olivat vähän jähmeät, pitänee hankkia sileäpohjaiset ennen seuraavaa kertaa eli parin viikon sisään, aiomme pyörähdellä siellä Finlandersin tahtiin elokuun puolivälissä.
Tänään nipistän pari työtuntia ja menen kaupungille hankkimaan kaikenlaista pientä. Siellä voi olla kuhinaa, täällä alkavat tänään Kalevan kisat.

Ollako vai eikö olla mukana?

Tää on vaikea juttu monille - jos johon ryhtyy niin siinä on sitten mukana ja järjestää menonsa niin että se onnistuu. Harrastukset vaatii  usein omistautumista, varsinkin kun niitä tehdään kimpassa. Töille, sairastumisille ja muille äkkitilanteille ei tietenkään voi mitään, mutta kun muiden menojen annetaan mennä sovittujen edelle, niin vähän se minua häiritsee. Tai kun motiivi väliin jättämiselle on halu pitää vapaata - tässä ärisee nyt yrittäjä, joka on pitänyt tänä kesänä viikon lomaa, sekin meni muuttopuuhissa.

LCHF var inte min grej

Såg en reklam om LCHF-dieten och kom på att jag har glömt berätta hur det gick. Provade på det för nån månad sen, men det blev inte längre än ett par veckor för mig. Först tyckte jag att visst, det här är bra, åt fet jogurt och nötter till frukost och var mätt länge på det. Och försökte följa dieten, åt mycket ägg, ost och fett kött, men snabbt märkte jag att jag inte mår bra av det. Fick samma sorts symptom som jag har med gallan, mycket lindrigare dock. Surfade en hel del och försökte hitta hur dieten funkar för gallpatienter, och vissa var t o m av den åsikten att det rikliga fettet smörjer gallgångarna så bra att allt grus och stenar kommer ut av sig själv. Men för mig funkade det inte, så jag slutade, äter  potatis och bröd idag nästan som förr. Tror inte mitt anfall för några veckor sen berodde på mitt experiment med dieten, det är såpass länge sen, utan jag har ätit helt enkelt för mycket fett, stekt och grillat över sommaren, och druckit för mycket surt. Det måste bli ändring på det.

En etapp klar

Så var det klart. Fick sista kursuppgifter inskickade idag, nu är det bara att anmäla sig då kursen dyker upp på nätet. Och hoppas på att tillräckligt många fortsätter. Då ska vi lära att coacha, vi tränar på varandra, och gör en hel del övningar, mera än år 1. Plus att vi går ignom en hel del litteratur. Låter väldigt bra.
Nu ikväll har vi satt upp tavlor, och jag har packat upp de sista kläderna. Börjar kännas som hemma här.

Taas sunnuntai-ilta

Viikonloppu meni taas nopeasti. Lauantaina olin saattamassa erään serkkuni ikuiseen lepoon, hän joutui jättämään kaiken vain 57-vuotiaana. Sairastui syöpään monta vuotta sitten, ja nyt oli aika lähteä. Kurja sairaus, johon tilastojen mukaan sairastuu joka kolmas suomalainen. Niin olen kuullut, mutta ei sitä auta jäädä murehtimaan, pitää vain yrittää elää jokainen päivä mahdollisimman hyvin. Ilta meni Saunapuistossa palellessa, kesämökkiyhdistys järjesti piknikin, jossa oli aluksi ihan kivasti väkeä. Sateen alettua monet pakkasivat vilttinsä ja lähtivät kotiin, mutta osa jäi värjöttämään sisukkaasti puiden ja sateenvarjojen alle, pitihän esiintyviä bändejä kuunnella vaikka mieli teki lähteä kotiin. Pienen paikkakunnan varjopuolia, osallistuminen perustuu usein velvollisuudentuntoon, ei aitoon kiinnostukseen.

Suomen suvessa

Kävimme eilen työpäivän päätteeksi, siinä iltaseitsemän jälkeen kun aloin väsyneenä kirjoittaa jo mitä sattuu, intialaisessa ravintolassa Kaavya Cuisinessa, tyylikäs paikka ja herkullista ruokaa. Väkeä oli aika vähän, muutenkin kaupungilla oli hiljaista. Eikä ihme, kun sää on syksyisen kolea. Fondiksessa oli porukkaa, heillä on kesän ajan jamit ulkolavalla tiistaisin ja torstaisin. Jotkut urheat istuivat terassilla huopiin kietoutuneita. Istuimme baarissa yhden setin ajan, musiikki kuului sinnekin hyvin avoimen seinän läpi. Bongasin yhden oluen aikana kolme ohutta untuvatakkia. Näin niitä eräässä merkkiliikkeessa pari viikkoa sitten, ja ihmettelin, miksi ne olivat esillä kesällä. En ihmettele enää, vetäisin heti päälle jos omistaisin.

Litet avbrott på jobbandet

Hohojaa. Inte var det meningen att lägga sig 2.40 inatt. Men vi fick en i idé igårkväll att kolla in Kalliojärvi i Isokyrö. Vi hoppade i dansbussen vid stadshuset och var framme vid halv tio, och sista valsen spelades fyra timmar senare. Vi dansade säkert tre av dem, och det känns i kroppen. Inte minst på fötterna, som har fått ta emot några omgångar av felplacerade klackar. De tycks vara mera utsatta när man själv har platta skor - hade bara ballerinas här. Men inga blödande sår fick jag. För övrigt är platta skor bättre på golvet, man har bättre kontakt och kan sväva lite extra.
Man behöver inte åka längre än så för att nå den riktiga lavafiilisen som finns i Finland. Finnen i mig gillar det. Jag lever på finlandssvenska och är Sverige-fan. Mina föräldrar kommer dock från det finska Finland, där jag har en hel del släkt. Känner mig nyfiken på min ursprungskultur och tycker det är roligt att då och då lämna vår tvåspråkiga kust. Men bara tillfälligt, inte kunde jag leva utan svenskan och havet. Basic stuff för mig.


Bild lånad från Google.

Status quo

Hur är det att bo i Vasa då? Vet inte, just nu ser jag staden bara genom lägenhetsfönster. Jobbet tillåter inga utsvävningar till stan, på sin höjd kan man ta sig tid för att handla mat. Detta fortsätter några veckor till.
Men det jag ser från fönstrena är fint: mycket träd, många tak, lite trähus, lite höghus, lite vatten. När solen är framme strömmar ljuset in från båda sidorna och lyser upp lägenhets vita ytor och trä- och spegelytor fint. Tarkettgolv, vita väggar och vitt kök med träskivor, stora spegelgarderober. Fräscht, trivsamt och lungt. Att det är svinkallt o blåsigt ute gör ingenting för mig personligen, eftersom jag sitter fast på min stol. Men förståss är det jättetrist för alla semesterfirare. Hoppas bara att vi får åtminstone en värmebölja till, gärna lite längre fram då det här jobbet är avklarat.

Lite mer om reiki

Var kanske lite kryptisk igår, i brådskan. Hade ett kraftigt gallstensanfall, men ville inte svika jenget även om jag kände mig ganska matt på lördagmorgon, så jag gick med på vår "turne" - litade på att adrenalinet flöder när det behövs. Och så var det ju. Några av sisters studerar reiki (du kan läsa mera om bl.a. här), en gammal vårdform som bygger på människans energier, och jag fick rådet att vända mig till en person som de känner och som jobbar med reiki, och som är känd för sin stora energi. Så jag ringde och fick tid till eftermiddag, snabb service! Han behandlade mig över en timme, och jag tror det gjorde susen. Är så gott som återställd, just nu märks anfallet bara på kinderna, som alltid blommar upp efter ett anfall, det är något som frigörs och söker sig till huden. Nu ännu kraftigare än någonsin, kanske ett bra tecken, vad vet jag. Men ska på behandling på nytt på fredag. Tror att dessa alternativa vårdformer kan många gånger överträffa kemiska preparaten och kniven som används i den traditionella medicinen. När jag berättade om detta för den ena sonen, han såg lite skeptisk ut och konstaterade, att morsan är lite hippie. Men det har jag ingenting emot.

Nu kör vi igång

Jag säger bara - vilken helg! Fredagkväll gallstensalfall, lördagmorgon något vissen men trots det tre timmars turne på marknaden med Hormonerna (mera bilder finns här), senare på eftermiddag en timme reiki, sen på kvällen rocknroll med Muska Babitsin på hotellet - tänk vad kroppen är fantastisk och orkar med. O just nu känner jag mig pigg o glad i vår lägenhet i Vasa, vi har plockat iordning sedan fem för att kunna ta itu med jobbet imorgon bitti. Blir en spännande vecka.

Vi räknar pengarna i kejkalaukku.

Guldkant

Oli taas kiva ilta. Meidän hyvä fiilis alkaa heti kun Hormonit kerääntyy tälläytymään, siinä vaihdellaan sukkahousuja ja huulipunia ja jutellaan hilpeitä ja vakavia. Taksi haki meidät sovitusti puoli kahdeksalta, ja tilaaja oli laittanut autoon meitä varten virvoituslaukun, täynnänsä kaikenlaista virkistävää. Paikalla meitä odotti kourallinen - tai kaksi - kyläläistä ja tähän astisita paras esiintymislava: Zetorin peräkärry. Olin taas laatikon päällä, tuurasin lomailevaa nykyistä basistia, ja laatikon soundi oli kai lavan rakenteesta  johtuen ihan erilainen, kivan kumea. Peukaloon tuli saman tien muhkea rakko, unohdin nahkahanskat kotiin.

Tämä on sitä pilven kultareunaa parhaimmillaan, suosittelen lämpimästi kaikille: heittäytykää rohkeasti hulluttelemaan - elämä ei saa olla liian vakavaa.

Ei kun keikalle taas

Toiseksi viimeinen työpäivä Kristiinankaupungissa. Myöhemmin niitä tulee lisää, tarpeen mukaan, jahka kuitu pelittää. Mutta maanantaiaamuna käynnistän koneeni Kirkkopuistikolla. Onkin jo ikävä korkeussäädettävää työpöytääni ja omia tuolejani.
Loppuviikko voi olla aika tehotonta töiden kannalta. Iltapäivällä menen hierojalle ja sen jälkeen kiiren vilkkaa Hormonien iltakeikan valmisteluihin, meidät noudetaan Myrkyn kylätalolle viihdyttämään talkooväkeä. Ja huomenna tässä ikkunan alla pörisee markkinväki, pitää vain sinnitellä koneen ääressä. Lauantaina Hormonit esiintyvät markkinoilla, aloitamme klo 12 Lebellin pihassa ja lähdemme sitten päämäärättömälle kiertueelle ja iskemme instrumentit alas sinne missä kulloinkin on tilaa ja viihdytettäviä. Siitä tulee hauska päivä.

En tid utan tv

Vår första tid på Varvet är lite annorlunda: vi har ingen tv. Vi tittar inte mycket på tv annars heller, kanske slösurfar efter nio på kvällen o är nöjd efter tians nyheter, kanske blir det  nån film ibland. Men det är ändå nåt som har hängt med hela livet, så gott som. Så det är lite underligt att vara utan, samtidigt ganska skönt. Vi ska beställa fiberuppkoppling så vi kan se vårt tv-abonnemang som vi teckat i Vasa även här, det är ju platsoberoende. Men när vi kom på att det ska fixas är vederbörande instanser på semester så vi får vänta lite. Men det gör inget, vi får nog tiden att gå.

Små fläckar finns det förståss

Nu kanske ni tror att jag svävar på små rosa moln hela tiden. Och det gör jag ofta, men det finns saker jag saknar från att leva i ett hus, eller lägenhet med gårdsplan. Att få tvätta med en ordentlig maskin o torka tvätten ute. På Varvet har vi en liten Candy som dansar runt golvet när den tvättar och slår gärna i badkaret. Den måste passas som ett litet barn. O tvättlinan finns under ett stort träd med långt gräs under. Här i Vasa har vi en bra maskin, men tvättlinan är långt nere på gården, och ännu vet jag inte om man kan lämna tvätten där över natten. Blir väl att tvätta på morgonen o hämta in på kvällen. Eller att hänga i torkrummet, sånt finns ju i ett husbolag. Men det är inte ute.

Första natten i Vasa

Det är ganska kul det här, och lite arbetsamt, man blir trött i kroppen. Vi håller på och plockar iordning den andra lägenheten inom 10 dagar. Kom till Vasa på eftermiddag, handlade kärran full av nödvändigheter på Prisma - kaffekokare o toapapper o sånt - och har fått en hel del på plats. Och en hel del är kvar i lådor o på golvet. Det tar lite tid, men blir bra. Känns roligt att komma till en lite större stad. Även vi känner Vasa, finns det mycket här som vi inte sett, staden ändras också hela tiden. Imorgon ska vi göra iordning mitt arbetsrum, sen bär det i väg till Kovjoki för att fira en 50-åring.

Olipa tuuri

Kesän iso työsarka sattuu olemaan kevyesti kirjoitettuja asiapitoisia artikkeleita, oikein mukavia käännettäviä. Jonkin verran surffaamista ja selvitettävää ja jonkin verran asioita, jotka jäävät lokalisoijalle. Mutta työ sujuu sutjakasti ja samalla oppii taas hurjasti uusia asioita. Tähän astisista töistä tämä taitaa olla kaikkein lähimpänä kaunokirjallisuutta, tunnelataukset vain puuttuvat. Kevyttä proosaa.
Rinnalle on otettava jonkin verran vakitöitä, mutta uusista on nyt kieltäydyttävä, aika kuluu tyystin tähän. Mutta ei harmita yhtään, olen oikein tyytyväinen tilanteeseen. Kerran niinkin.

Kulinaristin kohokohta

Minut vietiin eilen syömään Pavikselle, Kristiinankaupungin purjehdusseuran ravintolaan, jota hoitavat nyt toista kesää täältä kotoisin olevat nuoret ja tarmokkaat yrittäjät. He ovat tehneet hienoa työtä. Sisustus on siisti ja kodikas, henkilökunta ystävällistä ja ammattitaitoista ja ruoka herkullista. Olemme yleensä hyvin kranttuja ravintola-asiakkaita. Emme toki valita turhasta, mutta toteamme usein kotona että oltaisiin osattu paremmin itse. Mutta ei tällä kertaa. Alkuruoaksi nautimamme aurajuustolla höystetyt etanat olivat elämys, grillipihvi mehevän murea ja maustevoi ja uudet perunat namnam, ja viini niin hyvää. Sitten en  jaksanutkaan enää jälkkäriä, vain hiukkasen jäätelöä jota koristi suurin näkemäni mansikka, ihanan makea. Täällä pitää käydä ainakin kerran kesässä, ja vinkkinä voin sanoa, että viikonloppuna kannattaa tehdä pöytävaraus.

Kuva kopioitu Googlesta.

Lenkillä lauhtuu

Näin toimii mun toimiala: toimistona häärää ammattitaidottomat ja loppuasiakas alkaa neuvottelemaan hinnasta vasta kun kaikki muu on selvää. Eli työpäivä toisensa jälkeen (tämä projekti tuli tapetille ekan kerran noin kolme viikkoa sitten) kuluu ennen kuin työ käynnistyy, mutta dedistä ei silti pidennetä - eihän kääntämiseen mitään aikaa tarvita! Nojaa, istumalihaksilla se sitten runnotaan. Mutta tekee aika kypsäksi alanvaihdolle, taas kerran.
Tuuletin aivoja puolentoista tunnin lenkillä ihanassa tuulessa. Meri aaltoilee violetinruskeana, aurinko paistaa ja linnut kaartelevat tuulen mukana - mitäpä sitä turhia murehtimaan. Elämäni tärkeimmät asiat ovat ihan kohdallaan, työ on vain työtä.

Back in business

Istun pari viikkoa elikeinokeskuksen tiloissa, vuokraan täältä työpisteen joka oli sopivasti tyhjänä näin kesäaikaan. Oikein kätevää. Työt sujuvat entiseen tapaan, ja ilmeisesti tänään alkava projekti vaatii kaksivuorotyötä aina elokuulle. Ihan sitä friikun tuuria, koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää. No, "sainpa" keväällä pyöritellä peukaloita ja hermoilla, painetaan nyt kun muut lomailevat ja kesä on kauneimmillaan.