Kehnoa palvelua

Söin lounaan eilen paikallisessa kahvilassa. Väkeä oli kohtalaisesti, olihan markkinapäivä. Listalla oli muutamia salaatteja ja täytettyjä leipiä. Valitsimme salaatit, jotka ojennettiin meille muovirasiassa. Kysyin ällistyneenä, eivätkö he laita sitä lautaselle? Myyjä vain pudisteli päätään, ja osoitti mistä voimme hakea muoviaterimet. Kysyimme leipää, jota aina on tarjoiltu lounassalaatin kera. Mutta ei nyt, eikä siihen sisältynyt myöskään kahvi. Mutta hinta oli noussut. Näin he kohtaavat asiakkaansa ja markkinavieraansa. Ihan tuli entistä omistajaa ikävä.

Tänk att jag var så feg

Körde just från Vasa till Varvet, ensam, maken kommer mot kvällen efter jobbet. Jag kunde lika gärna ta en dag ledigt för de stängde av strömmen i huset hela förmiddagen, för ledningsarbeten.
Det var lite ruggigt på vägen, duggregn, och stora lastbilar som man fick köra efter tills man fick en lucka att köra om. Som tur är sträckan rätt rak, eller lutar åt rätt håll. Det blir värre när man fortsätter söderut mot Pori. Fick en liten känsla av stolthet när jag körde, har haft mycket angst av att köra bil. Har man tagit körkort i Kristinestad en gång i tiden och sedan åkt med för det mesta som passagerare i 20 års tid, så är utgångsläget ganska dåligt. Har varit nervös av att köra från Skaftung till stan (ca 30 km, landsväg + lite av riksåttan), och har t.o.m. åkt till Vasa längs kustvägen för att undvika den jobbiga riksvägen där man måste köra om ibland. Så illa har det varit. Men idag tycker jag att det är lite roligt att köra bil, gärna själv, och jag klarar även städer utan att få hicka. Inte Helsingfors dock, tror jag kommer inte ens att försöka.
En annan fin känsla dök upp när jag körde längs Strandgatan mot Varvet. Skönt att komma hit till den idag höstvackra hemstaden vid havet, mungiporna åkte upp och det  kittlades och kändes varmt i bröstet.
Nu ska jag äta lunch med en god vän, sen dricka kaffe hos min mor och sen ska jag gå lite på marknad, det är Mikaelimarknad här idag. Ikväll har vi hormoniövning, och imorgon åker vi tillbaka till Vasa för att möta en god vän ända från 80-talet. Hon åker från Helsingfors för att tillbringa helgen med oss i sin gamla studiestad. Det blir en nostalgitripp.

 

Herkistelyä

21 vuotta sitten, jotakuinkin puolen tunnin päästä, pidin sylissäni toista lastani ensimmäistä kertaa. Olimme saapuneet sairaalaan paria tuntia aikaisemmin, ja poika tuli maailmaan sellaisella ryminällä että henkilökuntakin yllättyi. Juuri työnsä aloittaneet päivävuorolaiset saivat päivälleen hyvän alun, ensimmäinen synnytys sujui nopsasti ja ilman minkäänlaisia ongelmia. Se, että tunsin halkeavani kahtia oli kai kovin normaalia, ja tunne meni ohi karjumalla. Voi sitä onnen määrää. Oli hyvin luontevaa olla kahden pojan äiti, missään vaiheessa en ollut odottanut pikkuprinsessaa. Hän olisi kuitenkin ollut yhtä tervetullut ja rakas. Mutta nyt olen kahden upean nuoren miehen ylpeä äiti, lienee paras meriittini tässä maailmassa.

Vähän sitä sun tätä

Tämänaamuinen uimahallikäynti jäi väliin, päätin yöllä muutaman tunnin valvottuani siirtää herätyskelloa maksimiin aamulla, että saisin edes hieman unta jos sattuisin nukahtamaan. Ja nukahdinhan minä, tehtyäni jonkin aikaa ristisanatehtäviä. Päässä kelaa taas niin monenmoista asiaa, omia ja läheisten. Nuku siinä sitten.
No tähän on jo niin tottunut etten viitsi ottaa stressiä, aivot tarvitsevat aikaa asioiden käsittelyyn, vaikka mieluummin ne saisivat pyöritellä niitä minun tietämättäni, nukkuessani.
Aloitin aamun mielenkiintoisella webinaarilla Facebook-markkinoinnin superstrategioista. Hyvin valaiseva ja asiapitoinen ilmaisseminaari, joka poikii melko varmasti pitäjälleen kasapäin uusia asiakkaita, tiimimme mukaanlukien. Tuntuu ettei näistä asioista voi enää jättäytyä ulkopuolelle, ja aiomme nyt perehtyä asiaan vähän paremmin.
Semin jälkeen sivakoin sauvoilla noin tunnin ihanassa auringonpaisteessa. Ja mietin taloja. Luovuin omastani muutama vuosi sitten, ja ihan hyvillä mielin. Jossakin vaiheessa myyntiprosessia kävi tosin mielessä, että olenko itsekäs myydessäni talon, jossa lapseni ovat varttuneet aikuisiksi. Itse asiassa tiedän kuitenkin tehneeni heille palveluksen: he eivät joudu tilanteeseen, jossa talon omistus ja ylläpitovelvollisuus lankeavat heidän harteilleen. Eivätkä he joudu potemaan huonoa omaatuntoa siitä, etteivät he ehdi tai halua oleskella lapsuudenkodissaan. Heillä on minun luonani aina koti, asuinpa vuokralla tai omassa asunnossani. Minun jälkeeni heille jää korkeintaan pieni asunto-osake, jota on huomattavasti helpompi ylläpitää ja myydä kuin ränsistynyttä taloa.
Talot pitää panna ajoissa kiertoon. Oma lapsuudenkotini on hyvää vauhtia rapistumassa, olisi ehkä paras myydä se niin kauan kuin joku saisi siitä rempattua itselleen hyvän kodin. Se on minusta talon kannalta paljon parempi vaihtoehto kuin katsoa sivusta miten aika tekee tehtävänsä.

Bisi helg

Man hinner mycket på en helg. Vi hann chilla lungt hemma en kväll, ta en skön långpromenad i naturen, spela kort i trevligt sällskap, dansa på LU till tonerna av två dansband, och ha en skön morgon innan det var dags för mig att åka med körbussen till österbottniska körsångares samövning här i Vasa. Vi övade på Academill, fina utrymmen. Dels gick vi igenom repertoaren för kör Väst, som består av Kristinestads, Lappfjärds och Närpes damkorister, och sen också repertoaren till Musikhuset tillsammans med kör Nord och kör Vasa. I Helsingfors kommer vi att vara ca 600 damer, eller tanter, som damkörsförbundets konstnärliga ledare uttrycke det på radion i morse. Nåja, hon är ung, så vi kan väl vara tanter. Och ordet tant är egentligen lite gulligt. Att sjunga tillsammans med så många blir häftigt, ser framemot det. Det är också så härligt att se hur dessa duktiga dirigenter jobbade med oss, de brinner för det de gör och delar med sig av sin personlighet så alla rycks med.
Men nu är det måndag, bara att sparka igång.

Grönt är skönt...

... framför allt i naturen. Var på en fin promenad på naturstigen igår. Toppenväder, och så fridfullt i skogen. De har börjat röja för bron över ån, ska bli kul att kunna gå runt hela stigen.

Det här ger mig en ide till en sjal.

Finns det bättre miljö för retreat?

Det gick inte att hoppa över på andra sidan med torra fötter. Testade dock inte.

Bilden gör inte rättvisa åt den här stenen, det var otroligt fint grönt skimmer på den. 

A good experience

Kurssi oli ihan ok. Sama opettaja on pyörittänyt sitä yrittäjille jo monta vuotta, ja omien sanojensa mukaan hän räätälöi sen aina kurssilaisten tason mukaan. Eilen sitten tutustuttiin toisiimme small talkin avulla, haastateltiin ja esiteltiin toisemme. Kotitehtäväksi tuli laatia raportti esittelystä. Siten ohjaaja saa kuvan missä kukin menee. Olin kieltämättä tällä kertaa luokan "tähtioppilas", eikä se kai ole mikään ihme kun ajattelee, mitä olen työkseni tehnyt. Ensin mietin onko siitä muille haittaa, mutta päätin luottaa ohjaajan kykyihin, on hänen päänsärkynsä saada kurssi toimimaan kaikille. Toivon saavani tässä selville todellisen taitotasoni, suomalaisille ja naisille (?) tyypilliseen tapaan väheksyn osaamistani. Saatan osata enemmän kuin luulen, ja sehän olisi hyvä tietää. Siitä saa itsevarmuutta, jolla sitten on helpompi tuoda taitojaan esille tarvittaessa.

Om mat

Det enkla kan vara väldigt gott. Åt en ensam lunch hemma idag, och då brukar jag inte fundera i förväg vad jag ska äta. Inte brukar vi krångla till det även om maken kommer hem på lunch, men lite mera ska man ha att plocka fram då. Hade några kycklingfiler i kylen, de fick puttra en stund tillsammans med lite cremebonjour som var kvar i en burk. Sen fanns det bara en bit vitkål i grönsakslådan. Den hackade jag fint och fräste i smör, tills den blev lite mjuk, och smulade i en liten bit auraost som hade blivit över i helgen. För att få lite fräscht över det hela så hällde jag munggroddar på portionen. Och det var allt, mycket gott blev det.
Sen var jag och handlade, och till middag blir det nötkött med asiatiska smaker, såsen smakade super när jag förberedden den för en stund sen. Men först ska jag kolla in en kurs i engelska som företagarförenigen ordnar. Hoppas det är på en för mig passlig nivå.

Yhteistyöllä se sujuu

Piipahdin eilen kuoroharkoissa Kristiinassa, naiskuorolla oli yhteisharkat Lappfjärds damkörin kanssa lokakuun huipentumaa varten: koko suomenruotsalainen kuoroyhteisö esiintyy Helsingin Musiikkitalolla 12.10. Siitä tulee aivan mahtavaa, kun monisatapäinen naislauma antaa energiansa yleisölle. Oli niin mukava istua tavallisena rivijäsenenä  hyvien ystävien ja iloisten laulavien ihmisten joukossa. Hesan keikan jälkeen oma osallistumiseni jää vähäksi aikaa, pysyn kuoron maksavana jäsenenä mutta en osallistu aktiivisesti harjoituksiin. Tietenkin ikävöin laulua ja kuorolaisia, mutta nyt on aika tehdä muuta.
Kuorossa olen oppinut montakin tärkeää asiaa. Muun muassa sen, että ihan mahdottomalta tuntuvista osista syntyy harjoittelemalla hieno kokonaisuus. Nuotteja taitamattomana saan aina luottaa sävelkorvaani, en pysty omin päin laulamaan nuoteista mitään. Mutta ammattilaisen ohjauksella asiat sujuvat, vaikka ensin tuntuu, etten ikinä saa tätä jäämään päähäni. Ja kummasti aivoihin alkaa muodostua muistijälkiä, eikä kerran opittu katoa, vaan tulee esiin pienellä houkuttelulla. Saman huomaan Hormoneissa, meidän ydinjoukolta syntyy melko harvoilla harjoittelukerroilla hyviä sovituksia ja esityksiä, sekin johtuu ammattilaisten otteesta ja rennosta meiningistä, me luotamme siihen, että yhdessä syntyy hyvää.

Slut i kroppen

Idag har jag överdrivit med motion. Även om jag hade både pilates och burlesk ikväll så var jag o sprang en timme i bassängen imorse, och tog i i intervaller. Det gjorde att musklerna ville inte riktigt orka alla pilatesövningar. Dansen däremot gick bra. Men pilates sätter korsetten verkligen på prov, hädanefter ska jag vara lite klokare de dagar jag har en timme. Burlesk är just så roligt som jag tänkte mig. Jag känner mig lite dum ibland då jag inte vet i farten vad är vänster och vad höger, och börjar med fel fot eller far åt fel håll, eller när jag inte vet vart jag ska stoppa mina händer. Men jag är inte ensam om det, och de små stunder det känns lite flyt väger upp. Dessutom tror jag det är bra träning även för hjärnan, såsom alla nya saker. Och det är bra att kunna skratta åt sig själv.

Me chef

Tulipa taas tehtyä hyvää ruokaa, on kiva kokata kun syöjiä on useampia. Tacoja ja tortilloja vähän uudenlaisilla täytteillä: uutta oli mureaksi haudutettu luomuhighlanderlapapaisti ja papukorianterisipuolisekoitus. Ja itse tehty tomaattichilisipulisalsa. Reseptit suoraan MeNaiset-lehdestä, ei tarvinnut mennä edes nettiin. Jälkkäriksi Ainoa pakastealtaasta. Ilta meni sitten työnteossa, pysyn paremmin aikataulussa huomenna.

Ajaessa ehtii ajatella

Saavuin juuri Varville. On hieno tunne tulla omaan viihtyisään kämppään, toiseen kotiin. Vuosi sitten tämä oli vain epämääräinen haave, jos vielä sitäkään. Tänään päivällä menen hierojalle ja tapaan ystäviä ja illalla hyrrää hormonit. Emme ole menossa keikalle vaan vietämme yhden kauden päättäjäisiä ja toisen kick-offia. Tämän päivän työt olen siirtänyt sunnuntaille. Huomenna käyn äidin luona ja puuhastelen, ja ajan illansuussa takaisin Vaasaan, puoliso on tyttärensä kanssa puoluetapaamisessa Uumajassa, tulevat huomenillalla.
Mietin tuossa sumussa hissukseen ajaessani kaikenlaista. Muun muassa sitä, miten nyt olen vähän niin kuin tyhjän päällä etsiessäni töitä, koska CV:n kartuttamisen sijaan ryhdyin yrittäjäksi alalla, jossa ei muutenkaan paljon kerskuta ansioluetteloilla. Se on fakta, mutta en mitenkään voi sitä katua. Toimin täysin tietoisesti ja tein sen, mikä minusta silloin oli tärkeintä ja oikein. Halusin luoda lapsille ja koko perheelle hyvät olot, halusin olla työajoiltaan joustava äiti, jonka lapset eivät joudu olemaan muiden hoiteissa liian suurta osaa päivästään. Muu olisi tuntunut väärältä, koska minulla oli mahdollisuus työllistää itseni. Siitäkin osaan olla kiitollinen, kaikilla ei sitä suinkaan ole. Hyväksyn sen, että olen sen johdosta nyt heikossa asemassa työmarkkinoilla. Yritän kuitenkin suhteuttaa tilannetta: kaikki yrittäjänä opittu ei suinkaan ole hukkaan heitettyä osaamista, on vain päästävä näyttämään se. Olen edelleenkin hieman ylpeä valinnoistani, olen tehnyt niin kuin sisimpäni sanoo, ja voin kunnioittaa itseäni sen vuoksi.

Med facit i hand

Tolkningen gick hyfsat, första dagens inspirationsföreläsning var dock en besvikelse till innehållet, och bitvis omöjlig att tolka då norrmannen gick an som en kulspruta och ingen kunde höra vad han yrade om. Vi försökte överleva. Buren var en temporär lösning uppe på Glorias biograf: rörigt, smutsigt och bullrigt. Underligt att ett stort hotell kan sälja sina utrymmen "med möjlighet till simultantolkning" på det här sättet. Om Vasa ska utvecklas som den främsta energistaden i Norden - såsom nu sägs - bör faciliteterna finnas för större högklassiga evenemang. Det kunde nåt företag nischa sig in på. Kan inte låta bli att tänka på kollegor i EU-parlamentet, de vet alltid hur arbetsrummet ser ut, och att tekniken fungerar, och jag tror de t.o.m. blir serverade kaffe i tolkburen. En frilans här i periferin är glad för er skull :). Det finns en hel del man kan vara efterklok på. Jag borde t.ex. satsat hårt på engelskan senast då Finland gick med i EU. Eller jag borde satsat lika hårt på de andra nordiska språken som jag satsat på svenskan, ända från början. Min arbetssituation skulle se annorlunda ut idag. Men arbetet har inte legat först på listan när jag har gjort mina val i livet. Det är först nu det börjar bli viktigt, på riktigt.

Nåt att se fram emot

Idag bli det tolkning, likaså imorgon. Dagens tillställning slutar med en inspirationsföreläsning, det blir som en belöning i sig. Just vad jag behöver, försöker ta till mig budskapet samtidigt vi tolkar. Nu måste jag börja fundera på dagens outfit, ska vara på plats om ett par timmar. Ni får dock ingen bild :-)

Lite moll

Det smyger sig på ibland. Den lite sorgsna fiilisen. Allt är bra men ändå inte. Det hänger på jobbet. Börjar kännas lite onaturligt att sitta här som en Törnrosa på femte våning, och vänta på att ett under ska hända. Inte väntar jag på en prins på den vita hästen, honom har jag redan mött. Men en ny spinnrock kanske. Ett nytt jobb. Jag sitter inte o rullar tummarna och väntar på att någon ska ragga upp mig. Jag finkammar annonserna och håller öga på allt som bjuds. Och ibland fyller i en ansökning. Läste idag hur någon var orolig för att moderskapsledighet på 16 månader fick henne att komma efter på arbetsmarknaden. Jösses, vad gör då 18 års företagande? Måste jobba med målbilder, tror faktiskt att jag kunde göra ännu en bra insats om jag hittar rätt. På riktigt.

Aina haaveilla saa

Olipa ihana helteinen kesäpäivä. Kävimme tutustumassa muutamiin Konstrundaniin osallistuviin taiteilijoihin Kasarmintorilla. Erinomainen miljöö taiteen harjoittajille, he saavat vuokrata tiloja luultavasti ihan kohtuuhintaan. Ja saavat ympärilleen muita alan harrastajia ja ammattilaisia. Taiteen tekeminen on joskus houkutellut alana, mutta ei enää. Yhtä yksinäistä puurtamista se on kuin kääntäminenkin. Mutta ihana harrastus.
Kaunis ilma vei vielä lenkille Vaskiluotoon, siellä oli hieno kumpuileva lenkkipolku metsän keskellä. Samalla löysimme Vaasan parhaimmat rantatontit ja puutalot, Niemeläntiellä Hietasaarta vastapäätä. Jos illan lottovoitto kolahtaa kohdalle pitänee ostaa niistä yksi, mieluusti omalla hiekkarannalla ja laiturilla. Tai sitten kattohuoneisto Rantakadulta. Joopajoo.

Från sänghalmen

Vilken skön morgon. Sitter kvar i sängen, dricker rosa skumpa och klockan är 10. Länge sen man hade champagne frukost, det var verkligen dags. Solen lyser, snart ska vi till stan. Det pågår både fiskmarknad och vanlig marknad här, vi tillbringar säkert hela dagen ute. Dessutom är det ikkuna-festival, alltså en tvådagars evenemang som tidningen Vaasan Ikkuna har myntat, tror jag. De flesta av centrumrestaurangerna är med, och bjuder ut en trerätters meny för 25 euro eller en varmrätt för 12. Igår gottade vi oss med chevretoast, lammkotletter o pannacotta, ikväll ska vi äta musslor. Upptäckte att det var fullbokat överallt, vasabor passar faktiskt på när god mat bjuds ut. Senare var vi till Waskia och dansade till Flamingokvintetten, trevlig glad dansbandsmusik, inte de sorgsna och ödesmättade toner man hör på finska dansställen. Fast finnen i mig gillar dem också, de tilltalar själen :)

Vesijumppaa

Nyt on sekin kokeiltu, ja hyväksi havaittu. Ostin rannekkeen uimahallille, ja siihen sisältyy altaiden ja saunan käytön lisäksi kuntosalin käyttö sekä ohjatut jumppa- ja kuntosalitunnit. Todella hyvää palvelua. Vesijumppa oli yllättävän raskasta, mutta se kesti vain puoli tuntia, ja sen päätteksi juoksentelin altaassa vielä vartin. Vaikka olikin aika raadollista nousta ennen kuutta aamun hämärään, totesin  pyöräillessäni kotiin leudossa syyskesän tuulessa olevani omassa rytmissäni. Hieno tapa aloittaa uusi päivä.

Nu tar det fart

Nu är det på gång, på riktigt. Mental träning dag 1 är avverkat. Året kommer att handla om hur man lär sig att leda andra. Inte så att man ska säga vad de ska göra, utan hjälpa dem att arbeta med sig själva. Vi jobbade i grupper på tre, och en övning gjorde vi parvis. Och vi ska fortsätta med övningar hela året. Spännande. Allt vi tagit in ifjol ska nu bli konkret verksamhet och förädlas vidare i interaktion med andra. Och vid sidan om ska det läsas en hel drös intressanta böcker. Och inte nog med det. Vi ska ha tre klienter att jobba med, alternativt två klienter plus ordna en kurs som innehåller 5 kurstillfällen. Klienter ska inte vara egna familjemedlemmar. Hujedamej. Behöver alltså voluntärer, några personer som vill åstadkomma en förändring i sitt liv och som är redo för att jobba med det långsiktigt. Någon får gärna vara finskspråkig så att jag blir tvungen att börja tänka på de här frågorna även på finska. Vi får börja med detta närmare årsskiftet, har inte tillräckligt med verktyg än, men klienter bör vi skaffa snarast. Som tur har jag redan en, den första personen jag berättade om detta för idag. Not bad at all.

Tulkki fillaroi nyt töihin

Piti kirjautua taas tänne ihan vain treenatakseni uutta salasanaa. Ja kun lunttasin uutta paperista näin aivan kirkkaana mielessäni sen vanhan salasanan, joka oli aamulla unohduksissa. Näin se menee, aivot olivat tehneet tällä aikaa läksynsä.
Olen yrittänyt tässä tutustua Vaasan kaupungin asioihin, olen menossa ekaa kertaa valtuustoseminaariin tulkkaamaan.Oikein kiva päästä täkäläiseen valtuustosaliin töihin. Siellä käsitellään takuulla isoja ja käsitteellisesti vaikeita asioita, olen lueskellut hallitusohjelmaa ja kuntauudistusohjeita ja muita rattoisia asiakirjoja, kapulakieltä ja kanslisvenskaa parhaimmillaan. Onneksi monet asiat ovat tuttuja lehdistä ja uutisista.

Pahuksen koodit

Välillä ihan ärsyttää, miten arki on nykyään salasanojen varassa. Tänäänkin aloitin aamun lukemalla päivälehdet, tilaan kahta ja molemmat ovat eri eri tunnuksilla, molemmat muistin. Sen jälkeen vilkaisin FB:n, sekin salasana on kirkkaana mielessä. Sitten kävin pankissa hoitamassa laskuja, käyttäjätunnus istuu sormissa ja salasanakin muistin, vaikka se vaihtuu aika usein. Sitten kävin LinkedInissä, no problem. Mutta kun kirjauduin tänne blogiin, niin tulikin blackout. Automaattisesti näpyttelemä tunnus ei toiminutkaan, kokeilin sitä kolmesti. Onneksi tarjolla on aina salasanan vaihtomahdollisuus, eli nyt on taas opeteltava uusi. Nimenomaan opeteltava, valitsen aina vaikeita kirjain- ja numeroyhdistelmiä. Ehkä ei pitäisi. Unohtaminen on tietenkin inhimillistä mutta samalla vähän kammottavaa. Kävin täällä viimeksi toissapäivänä eli ei olisi pitänyt unohtua. Mikä aivoissani on nyt hämmentänyt rutiinit? Mielestäni stimuloin aivojani ihan kiitettävästi, mutta ehkä en kuitenkaan tarpeeksi vaimentaakseni iän tuomat vajavaisuudet.