På rätt köl igen

Känner att jag tar mig upp på ytan igen. Från det missnöje jag känner med mitt nuvarande jobb. Tror inte jag är ensam om den känslan, inte kan jag gräva ner mig för det. Har bestämt mig att ta detta med ro, tar tillfällen som ges och som jag bedömer rimliga. Kan inte hoppa på vad som helst, pensionsåldern är för nära för det. Håller ångan uppe med roliga saker, såsom modellteckningen igår. Vi fick läxor, en uppmaning att teckna även mellan kursdagarna. Njöt också väldigt av min joggingrunda i morse, för första gången kändes det inte ett dugg jobbigt, utan lätt hela vägen, under en timme. Sen har jag struntat i jobbjobbet idag. Istället har jag roat mig med att städa, äta lunch med en väninna och nu har jag en paj i ugnen som jag ska njuta av med mina vänner o kollegor ikväll, de börjar närma sig Vasa.

Realiteter kommer emot

Man måste inse fakta. Efter att ha försökt ta på mig rollen som tolk i nordiska sammanhang har jag äntligen kommit till den punkt där jag erkänner att det inte går. Har haft stark vilja att förstå danska och norska och har kastat mig i situationer där jag har varit tvungen att tolka dessa språk. Ibland har det gått bra och ibland inte alls. Och när man säljer sina professionella tjänster kan man inte vara osäker på utgången. Så hädanefter tolkar jag mellan svenska och finska, inget annat. Det känns som ett nederlag samtidigt som det är skönt att slippa göra ett dåligt jobb och bli frustrerad.
Att lära sig ett språk fullständigt tar ca 10 år, och kräver en hel del språkbad. Jag har levt i hopp om att min starka svenska hjälper mig att komma igång, men det är inte så. Jag klarar mig i disussioner, förstår en hel del och kan fråga och svara på svenska, men tolkningen kräver nåt helt annat, man måste in i huvet på talaren. Så jag fortsätter att fila mina färdigheter på de inhemska språken.

What's the point?

Miksiköhän elämä on tällaista kehityksen jatkumoa? Mahdanko koskaan tulla siihen tilanteeseen, jossa olen kaikin puolin tyytyväinen enkä halua muuttaa mitään. Jos tarkastellaan historiaani niin todennäköisesti en. Olen koko ikäni halunnut löytää kaikenlaisia kehityskohteita, ensin pari korkeakoulutukintoa, toinen töiden ohella. Sitten siirtyminen työsuhteesta yrittäjäksi ja asuinmaan vaihto. Sitten kaikenlaista täydennysopiskelua, ja kun arki on alkanut todella käydä puuduttavaksi, vähän tuntuvampia irtiottoja kääntäjän työstä. Tulkin ammatti oli tosin luonteva lisä kääntäjälle, mutta värikonsultti taas ihan eri maailmasta. ja henkinen valmentaja taas sitten jotain ihan muuta. Siinä en tosin usko jatkavani ammattitutkintoon asti, en näe itseäni valmentamassa muita. Tärkeintä minulle on ammentaa aiheesta itselleni evästä, ja kannustaa sen avulla myös muita. Mutta että myisin valmennusta, se ei tunnu luontevalta. Minulla on liian vähän kokemusta työyhteisöistä, ja ihmisistä yleensäkin. Onko tässä kaikessa hääräämisessä minkäänlaista punaista lankaa? Ei kai muuta kuin oman itsensä kehittäminen. Mutta nyt haluan työhön, jossa tästä kehitystyön tuottesta olisi iloa myös muille. Vaikka pöytä on juuri nyt täynnä käännöksiä, tunnen olevani työtön, sellainen vähän turha tyyppi. Ehkä on vain hyväksi käydä tämäkin ainakin kerran elämässä läpi.

Toinen kahvimuki menossa

Maanantai. Pimeä ja märkä maanantai. Kello on oikeastaan jo puoli yhdeksän, mutta osoittaa puoli kahdeksaa. Talviaika. Aika kaivaa esiin kynttilät ja valosarjat, kohta jouluvalotkin. Ja odottaa että joulu olisi jo ohitse. Eikä lomaa auringon lämpöön tiedossa, muuta kuin haaveissa. Tästä on löydettävä energiaa painaa eteenpäin, onneksi viikko pitää sisällään kohokohtia. Niitä on tiimikollegoiden tapaaminen loppuviikosta. Kaksi tärkeää ihmistä, jotka ovat pitäneet minut tässä työssä jotakuinkin selväjärkisenä.
Viikon varjopuoliin kuuluu se, että joudun pinnaamaan koulutuksesta. En millään ehdi istumaan kahta päivää kurssilla, nyt on pakko painaa töitä kun niitä on.

Lauantaiaamu

Menihän se perjantaikin. Ájoimme iltapäivällä maalle saunomaan, ja yöksi kotiin. Laitoimme routapaistin uuniin ennen kuin menimme nukkumaan, ja heräsin aamulla melkein sopivasti. Kun työnsin lämpömittarin lihaan se näytti 68 astetta, eli muutamaa astetta liikaa. Uskon että se on siitä huolimatta mehukasta, se saa nyt muhia illalliseeen saakka mausteisessa glögiliemessä. Aloitamme illallisen kookosmaidossa ja yrteissä keitetyillä simpukoilla, toivottavasti suurin osa jäässä säilytetyistä merenelävistä on vielä hengissä. Lihan seuraksi laitamme chevrejuureksia uunissa ja jälkkäriksi taiteilen taas yhden kokeilun, lakristijuustokakun.
Mukavaa puuhaa, yhdessä kokkailu päivän aikana ja illanvietto mukavien ystävien seurassa. Minun on välillä kovasti ikävä nuoria ja perhe-elämää lasten kanssa. Vaikka tiedänkin, että tämä on ihan normaali järjestys, he pärjäävät omillaan eivätkä ikävöi kotiin, niin silti minua välillä kaihertaa. En kaipaa niinkään äänekkäitä teinejä ja heidän pyykkivuortaan, vaan aikaa jolloin he pysyivät touhussa mukana. Olivat pieniä poikia ja tarvitsivat vanhempiaan. Ihan selvästi alan olla valmis vastaanottamaan seuraavan sukupolven.

Tuotantoseisokki

Olin ajatellut tekeväni eilen muutaman tehokkaan työtunnin tulkkauspäivän päätteeksi. Uskoin sen onnistuvan, kunhan pidän välissä kunnollisen illallistauon. Sainkin yhden ison työn viimeisteltyä ja lähetettyä, ja laitettua toisen jo kääntämäni pikkutekstin lukuun. Mutta kun ryhdyin tuottamaan uutta tekstiä niin se ei onnistunutkaan. Aivot eivät suostuneet, ne tuntuivat ihan rikkihiertyneiltä, yrittäminen toi fyysisen huonon olon. Mietin mitä aivoissa oli päivän aikana oikein tapahtunut. Simultaanitulkkaus on ilmeisesti niin kokonaisvaltainen prosessi, että siitä ei palaudu saman päivän aikana. Päätin jättää räpeltämisen ja lähteä ulos leutoon syysiltaan. Tunnin reipas kävely lähialueilla teki hyvää, sen jälkeen rojahdin nojatuoliin surffaamaan ruokaohjeita viikonlopulle.
Nyt aamuvarhaisella pää on vieläkin vähän "turta", toivottavasti se kuitenkin kohta käynnistyy tuottamaan uutta tekstiä.

Pelkkä pelinappula

Ja sitten olen taas vaihteeksi tilanteessa, jossa päivä ei riitä alkuunkaan kaikkeen, työt häiritsevät vapaa-aikaa ja normaalia elämää. Jep, näinhän se menee. Ahkera liikkuminenkin jää, kun joka väliin pitää suunnitella muutama tuhat sanaa, ja samalla mieliala laskee kuin kissan häntä. Liikkumattomuus luo huonoa oloa, sehän on nähty jo monta kertaa. Mutta töitä on pakko priorisoida, silloin kun niitä on. Tämä juuri pänniikin minua tässä ammatissa eniten, olen orja vaikka teenkin työtäni itsenäisenä yrittäjänä ja "päätän" työajoistani, se on silkkaa silmänlumetta. Asiakkaat päättävät sen, mitä he minulta vaativat, ja jos en suostu työn tekee joku muu ja minulta jäävät laskut maksamatta. Kovaa peliä.

Första skisser

Dagen var intensiv, vi tolkade flitigt hela dan, riktigt abstrakta saker. Så huvet var lite tomt när jag kom hem. Passade riktigt bra att gå på modellteckning, det krävde också koncentration men på ett annat sätt. Det rensade bort input man hade fått under dagen.
Otroligt svårt att få till mänskokroppen, man ska verkligen tänka till var musklerna sitter och hur lederna går. Och nakenheten är en mycket naturlig sak i detta sammanhang. Det är nästan svårare att rita nån med kläderna på. Ska prova snart igen.

Pitihän se arvata

Ei tullut haastattelukutusua, tuli vain muutaman rivin nuiva ilmoitus, että paikkaa ei säästötoimien vuoksi täytetäkään, vaan hoidetaan talon sisäisin voimin. Eli se siitä. Tiedän, että on aika turhamaista luulla pääsevänsä tässä taloudellisessa tilanteessa työmarkkinoille, kun joka päivä saa kuulla säästöistä, lomautuksista ja irtisanomisista. Enkä minä luulekaan, toivon vain. Pitäähän yhteiskunnan silti jatkaa eteenpäin.
Tänään saan kuitenkin paiskia töitä maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyvässä seminaarissa, päivän ohjelmassa on mm. monta riikinruotsalaista puhujaa. Najs.

Pitkästä aikaa piirtämään

Tänään pitää ehtiä asioille kaupungille, oli töitä miten paljon tahansa. Huomenna on nimittäin ihana päivä, olen tulkkauspäivän päätteeksi ilmoittautunut mallipiirustuskurssille. Enkä jätä väliin vaikka olisi mikä. Työnsin muutossa sängyn alle pari muovilaatikkoa täynnä taiteentekotarvikkeita, luulin että siellä on kaikki tarpeellinen. Onneksi vilkaisin tänään, eihän siellä ollut kuin pelkkää paperia ja vesivärejä. Huomenna tarvitaan isoja lehtiöitä, lyijykyniä ja hiiltä. Pitää siis piipahtaa taiteilijantarvikekaupassa. Kurssi järjestetään viitenä keskiviikkona, joista yhden olen valitettavasti keikalla Hämeenlinnassa. Mutta kyllä neljässäkin illassa ehtii piirtää, sydämensä kyllyydestä. Piirtäminen ja maalaaminen on mun juttuni, siinä voin unohtaa ympäristön ja uppoutua hetkeen, ja toisinaan kokea myös onnistumisen hetkiä. Olen luullut myös tanssin olevan mun juttuni, mutta siinä taidan olla parhaimmillani kun joku toinen vie. Huomasin taas eilen, miten olen koko ikänsä tanssineiden nuorten naisten hallittujen kehonliikkeiden joukossa kuin huojuva majakka. En kuitenkaan ole ainut, suuri osa on kaltaisiani iloisia amatöörejä, jotka osaavat nauraa itselleen ja pitää hauskaa.

Aldrig lagomt med jobb

Nu har jag tokmycket jobb. Större översättningar varvat med tolkningar, jättebra ju. Men jag kan inte hinna med allt, översättningar är färskvara och går inte att spara för lugna stunder. Som tur kan mina kollegor hjälpa till. Slutar inte söka jobb för det. Men det kan ta länge igen innan nåt lämpligt dyker upp igen. Väntar på att bli kallad på en intervju, eller hoppas på att bli det, har skickat en ansökan. Men känner mig inte särskilt uppåt eller hoppful, tar det med ro den här gången. 

Jälkimaininkeja

Keikat meni hyvin, meillä oli tosi kivaa ja uudet biisit istui hyvin myös yleisöön. Hanuristilla ihana tulenpunainen uusi tukka. Ja nyt nautiskellaan yhdessä biisissä instrumenttina ja jumppavälineenä toiminutta kettlebelliä eli viinilootaa. Tässä muutama kuva, vimpassa melkoisia vauhtimimmejä.

Lisää löytyy täältä, siellä on myös muutamia videonpätkiä. Mukavaa lauantai-iltaa!

NaisDay

Today's outfit, näillä mennään keikalle tänään. Me ihanat hormonit esiinnymme tänään pari kertaa kaupungilla, täällä järjestetään perinteinen NaisDay-tapahtuma. Etsin täällä rekvisiittaa ja hion uutta biisiä youtuubin avulla. Hyvä fiilis. Pidimme "kenraalin" eilenillalla, ja saimme kaiken jotakuinkin putkeen. Ja se tässä onkin niin hauskaa, emme tavoittele täydellisyyttä vaan hyvää ja rentoa meininkiä. Ja sitähän meiltä löytyy.

Från Stadshotellet

Första dagen på mötet avklarat, inte särskilt tungt idag. Blir lite mera imorn. Gick en långpromenad bland trähuskvarteren, ännu en fin höstdag här i Jakobstad. Såg på FB att de har fått snö i Kstad. Känns lite jobbigt och vedmodigt att vintern är på väg. När barnen var små var det roligt att se deras glädje när den första snön kom. Men just nu framkallar snön bara obehag. Alltså dags att rycka upp sig, jag kan faktiskt välja att tänka det som är bra med snön. Den lyser upp landskapet och gör det lättare att köra i mörkret. Det gör hallen lite renare då skosulorna inte är fulla av grus. Den kan ge fina upplevelser i naturen längre fram i vinter.
Nog med peptalk, tror jag tillåter mig att vara lite down idag. Beror förståss på nobben jag fick igår. Lite onödigt kanske att tro att man ska få jobb i dessa tider då så manga får lämna sina arbetsplatser. Kanhända jag får i slutändan nöja mig med det jag har, men jag är inte redo att acceptera det ännu.

Nu ska jag bryta ihop och går vidare

Det har varit spännande dagar sen anställningsintervjun, jag har varit ganska övertygad om att jag är mycket lämplig för jobbet. Men tydligen hade jag fel, eller också har de fel, för jag blev inte vald. Ids inte spekulera om jag är för gammal eller om företagandet är en last, utan satsar på att hitta ett jobb, gärna nog på lite närmare håll. Det här låg en bit borta, men det skulle inte gjort nåt eftersom uppgifterna verkade så intressanta. Så om jag ska börja pendla till Seinäjoki såsom jag spånade om i morse så får nog jobbet vera superbra :-)

Reviiri laajenee

Eilen olin koneella kellon ympäri, lukuunottamatta tunnin mittaista juoksulenkkiä iltapäivän auringossa. Pakersin yhden ison tiedoston raakaversiota, sain sen putkeen ja jätän sen nyt hautumaan maanantaille. Tänään valmistelen huomista ja ylihuomista tulkkausta Pietarsaaressa, Keskipohjolan-komitean syyskokouksessa. Mielenkiintoista, ja kiva päästä näkemään Campus Allegro. Lupasivat räntää ja talvista keliä, onneksi rotiskossani on melkein uudet nastat alla.
Luin lehdestä, että alueen kauppakamarit alkavat puuhata Vaasan ja Seinäjoen välisen junayhteyden nopeuttamista, ja hyvässä lykyssä reitti saataisiin kulkemaan lentoaseman kautta. Se olisi mainio juttu. Ei ole käynyt mielessä, että töitä voisi hakea Seinäjoeltakin, mutta mikä ettei. Kunhan junayhteydet pelaa niin pendelöintikin on ihan ok. Siellä voisi olla ruotsinkielentaidostakin enemmän hyötyä, täällähän melkein kaikki osaavat molempia kotimaisia. Laitoin paikkavahdin ja pidän silmällä työmarkkinoita.

Iltavuorossa

Tulkkasin eilen illalla ensimmäistä kertaa kaupunginvaltuuston kokouksessa täällä Vaasassa, tuurasin lomailevia vakitulkkeja. Aikaa ei ollut liiemmälti asioihin perehtymiseen, vakiasiakkaani on suoltanut tilauksia liukuhihnalla, aivan kuin he kompensoisivat tämän vuoden hiljaisia kausia. Ihan hyvä kun lähettävät töitä, mutta hieman kaoottinen tilanne tuntuu enemmänkin ammatin varjopuolelta. Töitä on tehtävä kun niitä tulee, riitti rahkeet tai ei. Onneksi minulla on tukena oma tiimi, joka auttaa tarvittaessa.
Ilman kunnollista perehtymistä en tietenkään hanskannut termistöä kovinkaan hyvin, virastoilla ja hallinnoilla on joka kaupungissa oman nimensä, ja kaupungin kadut ja alueet ovat minulle vielä aika tuntemattomia, mutta kokeneemman kollegan turvin siitäkin selvittiin. Tulkkaus oli ihan hauskaa, valtuutetuilla on kaikilla oma tyylinsä, ja ajan myötä sitä varmasti pääsisi paremmin heidän päänsa sisälle. Tulkkauksessa on kysymys juuri siitä, kun saa kiinni puhujan ajatuksenjuoksusta voi päästä jopa flow-tilaan puheen soljuessa kuin itsestään. Urakka päättyi puoli yhdentoista aikaan, onneksi kotimatka fillarilla kesti vain muutaman minuutin.

Lite reflektioner

Vilken fartfylld helg. Att sjunga i musikhuset var just så mäktigt som jag hade trott. Underbar miljö, och att vara en av 600 damer som tog ton var en enastående upplevelse. Dessutom var det en glädje att se hur dirigenter jobbade med sina körer, en del var fantastiskt medryckande. Tror jag måste överväga att gå med i en kör här i Vasa. Måste fundera lite på det.
Angående sitsen hade FSD:s styrelse gjort ett beklagligt felbeslut och placerat tre av damkörerna i en skild kabinett. Såklart berodde det på att alla inte fick plats i den stora salen, men tror faktiskt det hade varit bättre att hoppa över sitsen helt än att dela på folket. Det var den ursprungliga planen, men sen ville man ändå möta önskemålet att ordna en sits. Och ca 80 personer blev utanför alla festligeheterna - vi hörde att nåt hände i salen men inte vad. Befarar att det kommer att kosta i engagemanget på en del körsångare. Nåja, jag åt maten som var beställd och åkte till värdfamiljen där de andra hade hunnit till efterrätten.
Igår innan hemfärden fick vi delta i, eller se på, snapsvisornas FM-tävling i restaurangen Kaisaniemi, det var en upplevelse. Mycket sång, mycket skratt. Ett stycke finlandsvensk kultur, som kanske är i farozonen, om man tänker på medelåldern på de deltagande, och på publiken. Roligt att ha varit med en gång.

Pieni breikki

Kotityöasu - leggingsit ja t-paita - vaihtuivat juuri mekoksi ja neuletakiksi, pakkailen laukkua ja valmistaudun lähtemään kolmen junalla Helsinkiä kohti. Kiva pieni lomareissu. Tänään illastamme Uffen tytärten kanssa, huominen menee minulta aamusta yömyöhälle kuoron kanssa Musiikkitalolla ja Hotel Presidentissä, jossa meillä on konsertin jälkeen sitsi, ja sunnuntaina olemme isäntäparimme mukana snapsilaulujen SM-kisoissa ennen kuin lähdemme junalla kohti Pohjanmaata. Paljon mukavaa tiedossa.

Aamun värejä

Aamulenkkini osui tänään juuri oikeaan ajankohtaan. Nousin kuudelta ja hoidin aamiaisen jälkeen muutaman työjutun, ja lähdin sitten ulos. Aurinko sai noustessaan taivaan ensin rusottamaan vaaleanpunaisena ja alkoi sen jälkeen valaista Onkilahtea reunustavia puita. Huikaisevan kaunista. Otin puhelimella muutaman kuvan, mutta zoomaus teki niistä koneella rakeisia. Laitan tähän kuitenkin yhden, joka on minusta kaunis. Epätarkkuus tekee siitä pelkistetyn, siitä voisi melkeinpä kehitellä graafisen kuvion.

Lite bokreklam

Kom just från simhallen, och har en bizi day framför mig. Måste ändå dela med mig en sak. Igår kväll hade jag lite vaken slötid och då tog jag fram kursböckerna. Valde den lättaste och tunnaste och med den tjusigaste titeln: Att välja glädje, skriven av Kay Pollack. Och blev genast en stor fan av boken. Han lägger fram tankar hur vi faktiskt kan välja vad vi tänker. Och att vi påverkar oss själva och omgivningen genom våra tankar. Och att saker och ting tenderar blir såsom vi tänker. Vi är ingalunda offer för andras tänkande, utan vi kan välja själv vad vi vill tänka och hur vi mår. Alla har inbördes kraft till det.
Ingen annan utbildning har gett mig så mycket insikter som den mentala träningsläran. De här gamla sanningarna om tankens kraft och människans resurser kommer fram i många olika vinklar och de blir lättare att ta sig till. Även om jag inte skulle fullborda utbildningen och få en behörighet att träna andra, så har jag fått mycket bra insikter och verktyg i min verktygsback som jag kan använda resten av livet.

Jubel och klang

Lauantain konsertti lähestyy, on alettava miettiä päivän asua, tai asuja. Konsertissa meillä on kuoron oma liilanvärinen yläosa, ja alaosana jotain mustaa. Tuli pieni tenkkapoo, kun vaatekaapista ei löydykään yhtään mustia housuja tai hameita - pistinhän värianalyysin jälkeen kaiken mustan kiertoon. Jätin vain muutaman hautajaisvaatteen, ja ne roikkuvat Varvilla vaatekaapissa. Eivätkä ne oikein sopisikaan tähän tilaisuuteen. Eli, pakko myöntyä ja käydä sovittamassa kaupasta jotkut mustat farkut tai stretchousut vaikka jo pelkkä ajatuskin tökkii. Illan sitsiä varten on löydyttävä jotain juhlavaa, ja ajanpuutteen vuoksi vaihto tapahtuu lennossa. Ehdoton kriteeri on siis rypistymättömyys, vaate kulkee koko päivän mukana kassissa nuottien ja meikkipussin joukossa. Toinen tärkeä kriteeri on tietenkin oikea väri.

Yksi ylitse muiden

Kävin tänään isossa ruokakaupassa, ja viikon ruokatarvikkeita kärryyn kootessa silmiini osui uunituore rukiinen luomulepä. Se piti ehdottomasti napata mukaan. Näin heti vesi kielellä, miten levittäisin leivälle paksulti voita ja nauttisin silmät ummessa. Sen rinnalla kalpenevat melkein kaikki makuelämykset. En tiedä kumpuaako se lapsuudesta, mummolan leipävartaasta. Pikkulikkana sieltä sai aina silloin tällöin evästä leikkeihin, ja teininä hiivimme serkun kanssa salaa pihistämään kokonaisen leivän kun tulimme rimpsalta yömyöhällä kotiin. Muistan myös, miten taivaalliselta äitini leipoma ruisleipä maistui kannon nokassa puolukkametsällä, kun ilta alkoi hämärtää ja pienen teki jo mieli kotiin. Rakastan etnistä ruokaa, erilaisia makuja ja hehkutan helposti jos onnistun loihtimaan herkkuja tai jos minulle tarjotaan jotain hyvää. Silti mikään ei voita tätä yksinkertaista nautintoa. Tarvitseeko mainita, että leivästä on pussissa pari murua jäljellä.

Hormonit kutsuu

Nopsasti menevät nämä viikonloput, laukut on pakattu ja illalla ajamme Vaasaan. Tulemme seuraavan kerran kahden viikon kuluttua, ensi viikonloppu menee kuoron kanssa Musiikkitalolla Helsingissä. Siitä tulee kiva reissu, menemme pendolinolla jo perjantaina, ja palaamme sunnuntai-iltana.
Nyt on vielä ennen lähtöä hormoniharkat, hormoneilla on kahden viikon kuluttua pari esiintymistä, ja olemme uudistaneet ohjelmistoa. Uutta putkeen, niin pysyy yleisönkin kiinnostus yllä.

Laiska lauantaiaamu

Ulkona on ihana syyspäivä. Ei sada, mutta tuulee reippaasti, merellä näkyy vaahtopäitä ja puut riisuutuvat pikkuhiljaa kellastuneista kesämekoistaan paljastaen takanaan lainehtivan lahden. Meri antaa rauhan ja seesteisen tunnelman, vaikka vellookin tummanharmaana heijastaen taivalla purjehtivia pilviä. Pitkän ja kiireettömän aamiaisen jälkeen kävin juoksemassa. Aluksi se tuntui raskaalta, mutta alkoi sujua kun pääsin soratielle. Sieltä jatkoin pururataa metsän läpi ja takaisin kotiin, aikaa meni noin tunti. Juokseminen antaa aina hyvä fiiliksen, varsinkin kun ympärillä on syksyinen luonto. Ensi viikolla yritän taas ehtiä juoksemaan uimahallille. Töitä on tullut sen verran että liikkuminen voi jäädä vähemmälle.

I sakta mak

Den andra kursdagen var mycket bra, det blev en nytändning igen. Det som kryddar det hela är de andra kursare, en fin blandning av olika typer och personligheter som efter så här ett år börjar våga vara sig själva i samlingen. Vi känner oss trygga med varandra. Det har tagit tid eftersom vi träffas bara två dagar i månaden, men nu har vi kommit igång.
Idag har jag haft en mycket bra dag. Var på en anställningsintervju, som ur min synpunkt var givande och bra. Oberoende hur det blir så känner jag mig stärkt av dagen. Men jag skulle gärna vilja ha jobbet, tror att jag skulle vara ganska bra på det. Ju mera jag fick reda på arbetsuppgifterna desto mera tänd blev jag. Det var dock många som hade sökt, så konkurrensen är hård. Men får jag inte detta har jag på gång nåt annat. Och så fortsätter jag, tills det nappar.

Lite trögt går det

Kurs med mental träning idag och imorgon. Har kännt viss motvilja mot studierna, har inte kunnat fokusera. Bokhögen är hög, övningarna känns lite diffusa och läsårets uppgifter nästan övermäktiga. Men det har varit likadant för många, fick jag veta idag. Kanhända är det en del av processen. Kom igång lite idag, vi jobbade parvis och frågade ut varandra med några testformulär. Imorgon ska vi starta kursplaneringen för en klient. Det är som att ha sjumilastövlarna på, vi går framåt med stora kliv. Utbildningen känns fortfarande relevant och aktuell, men mitt fokus har legat på jobbsökning. Det tar tid och energi att ha olika scenarior som snurrar i huvet, och då är det svårt att koncentrera sig på abstrakta studier. Kan hända jag får ta paus från pluggandet, inte sagt att det funkar om man blir anställd. Men det där får lösa sig senare, nu tar jag ett i taget.

Ai nyt on jo tiistai

Viikonloppu meni mukavasti hyvän ystävän seurassa. Syötiin, ulkoiltiin ja turistiin pari vuorokautta, ja käytiinpä Ison D:n keikallakin paikallisessa ravintelissa ja jorattiin vähän. Setä oli ihan ok, mutta taitaa olla hyvä, että hänen tällä viikolla alkava kiertueensa on hänen sanojensa mukaan viimeinen. Ei yli 70-kymmpisenä kai tarvi vetää lavashowta, jos ei ihan hirveää hinkua ole. Toinen Vaasassa viime päivinä piipahtanut veteraani on Aira Samulin, 86-vuotias ikinuori energiapakkaus, joka puhui eläkeläisille hyvinvoinnista mustassa minihameessa ja korkeissa nilkkureissa. Ja oli hyvä ja uskottava, ainakin lehtijutusta päätellen. Onhan hän melkoinen idoli, kun on pysynyt noin elinvoimaisena ja upeana. Hänen mukaansa tanssi on vanhuksille mitä parasta aivojumppaa, ja senhän minä jo tiesinkin. Aion jatkaa tanssia jossain muodossa niin kauan kuin jalat kantavat. Eilen olin pilateksessa ja burleskissa, tänä aamuna vedin zumbat kun yöuni loppui liian aikaisin, ja illalla taas pilatesmatolle. Näin ne jenkkakahvat sulavat kaikkein tehokkaimmin, vaikka välillä vähän herkutteleekin. Täytyy nyt tahkoa kun on aikaa.