Pust

Känner mig orkeslös, trist. Brukar ha ganska bra energi men nu tar nästan allt emot, enklaste hemsysslorna är oöverstigliga berg. Kanhända det här är magsjukans efterdyningar, eller också är det den dåliga nattsömnen. Det är mera en regel än ett undantag att jag ligger vaken ett par timmar på natten, somnar ofta om lagomt tills det är dags att gå upp. Dålig nattsömn kan bero på den närmande  övergångsåldern, det kan vara för lite motion, det kan vara vadsom helst. Känner att jag bör ta mig i kragen och börja ta hand om mig själv. Men då jag orkar inte. Hm, ond cirkel.

Muutamia mietteitä

Tulkkasin eilisen päivän Pohjanmaan käräjäoikeudessa, istunto kesti iltakuuteen. Sen alkua aamulla odotellessa ja lyhkäisellä lounastauolla naputtelin joitakin ajatuksia iPadiin:

Ok jos oikeuslaitoksessa työskentelevien naisten on mielestään pakko käyttää harmaata pukua, mutta pitääkö heidän valita mahdollisimman huonosti istuva? Nuori nainen, tukka hätäisellä ponnarilla, harmaa puku aivan kuin hänen miehensä vaatekaapista. Alla haalea paitapusero. Ei meikkiä, istuu hajareisin kuin metsuri, matalat kuluneet kiillottomat nahkakengät. Nimettömässä kiiltelee sormus. Miksi nainen ei voi näyttää naiselta?
Näin ajatellessani paikalle tuli toinen housupukuinen nainen, tällä kertaa trendikkään vihreässä hyvin istuvassa puvussa. Pitkät hyvinhoidetut hiukset auki, latvat hieman kiharretut. Saapikkaat ja kaksi nahkalaukkua kauniin ruskeat. Huoliteltu ja meikattu olematta silti överiksi.
Paikalle ilmestyi minun lisäkseni muitakin arkiasuisia eli vastaajat ja asianosaiset. Ja liuta pukumiehiä, eli tuomari, asianajajat ja valamiehet. Kun astuimme saliin, hiirulainen osoittautui toisen vastaajan puolustusasianajaksi, ja vihreäpukuinen syyttäjäksi. Molemmat ihan päteviä, naisia paikallaan. Ja hiirulainen vieläpä oikein rento ja mukava, joten ensivaikutelmani ei tehnyt hänelle oikeutta.
Oikeustulkkaus ei aina ole helppoa, nyt se on simultaania ilman kuulokkeita ja mikkiä. Minun tehtäväni on tulkata kahta ruotsinkielistä asianosaista ja heidän mumisevaa asianajajaansa, jonka tiedän entuudestaan vaikeaksi kuulla ja tulkita. Istun heistä liian kaukana, ja puheeni pitäisi kuulua kolmelle vieressäni istuvalle kuulijalle. Kuuntelu on erikoisen vaikeaa kun samalla pitää puhua, kokeilkaapa!
Mutta miljöö on kiehtova, suoraan elävästä elämästä. Harvoinko sukulaiset puivat riitojaan oikeudessa! Ja miten lakia lukevien onkaan pakko rakastaa pykäliä ja paperia, ja juoksevia numeroita. Ilman niitä he ovat aineistonsa kanssa ihan pihalla. Ja heidän tarkkuutensa on ihan uskomatonta.

Ibland vet man inte

Det är svårt att balansera. Man ska inte låta sig ledas av andra och man ska våga gå sin väg, leva såsom känns rätt och bra för mig. Men samtidigt ska man ta hänsyn till andra, man ska inte göra andra illa för att kunna förverkliga sina egna livsdrömmar. Det är ju ganska klart. Men inte alls lätt när det gäller den egna familjen i olika led. Hur har mina val och avgöranden påverkat mina barn? Det får jag antagligen aldrig veta. Allt tycks vara frid och fröjd men det kan ju hända det dinns nåt sår nånstans bortgömd. Tror dock att de kan hantera det, änsålänge finns inga tecken på nåt annat. Men hur klarar min åldrande mor tanken om att jag kanske inte finns på gångavstånd snart, det kan kännas ganska jobbigt för henne. Det känns inte bra för mig heller, men jag måste leva här och nu och ta vissa steg det innebär. Har hon rätt att vilja ha mig kvar? Tror inte det. Eller har jag fel?

Minkäs teet

Viikonloppu meni pipariksi. Meidän piti olla kaksipäiväisellä akvarellikurssilla Tampereella, mutta vatsatauti teki minulle tepposet, pari tuntia ennen lähtöhetkeä. Eilinen meni sitten täydellisessä tyhjennyksessä, ja nukkuessa. Tänäänkin on vielä heikko olo, ei oikein osaa tarttua mihinkään.
Todellinen pettymys, olin niin odottanut pääseväni pitkästä aikaa maalaamisen makuun. Yritämme ehkä osallistua taitelijan jollekin muulle kurssille keväämmällä.

Asiakkaan näkökulmasta

Söin lounasravintolassa jossa en tapaa käydä. Epämiellyttävä kokemus. Ruoka menetteli, mutta miljöö tökkii. Koko ravintolasali on täynnä pölyä kerääviä esineitä ja rakennelmia, ilmassa leijuu ruoankäry ja ikkunalaudalla oli tomua ja hiuksia, ehkä samoja joita inhosimme viime kuussa. Jälkiruoan sai kaivaa tyhjien pakkausten alta. Enpä taida mennä toiste.

Skön avkoppling

Det var länge sen sist jag vinterbadade. Gjorde det med kören ikväll, vi hade bokat bastun för oss själva, o så skönt det var. Man blev bra sugen att återuppta sin gamla hobby. Men jag gör inte det, inte nu. Tog det första doppet innan jag klev på bastulaven, och sen tror jag var 4 gånger till i plurret. Först tror man att man är galen o att man dör, ungefär så hemskt är det. Men redan andra doppet var behagligt efter att ha suttit en stund i bastun. Uppslutningen kunde varit bättre, vi var 8 stycken. Men vackert så. En var förstagångare, och för henne var det häftigt att  kunna fixa det. Det är ju så, man tänjer sina gränser för vad man kan göra, och det ger en bra känsla.

Skumma damer :). Nej, duktiga. O jag knäpper bilden.

Mörkt skönt vatten...

Välihuomio

Messupäivien välissä ajelimme spåralla, yövyimme Vaakunassa, söimme hyvissä ravintoloissa ja kävimme tanssimassa. Nautin siitä kansainvälisyydestä, mikä Helsingissä näkyy, eri kansalaisuudet jakavat saman elintilan sulassa sovussa. Mieleeni muistuvat Tukholmassa vietetyt vuodet, ihmisivilinä kaduilla, metrossa ja paikallisjunissa. Sitä tulee välillä ihan ikävä. Voisin aivan hyvin viettää loput työvuoteni suurkaupungissa ja asua ihan ydinkeskustassa. Kyllä tänne sitten vielä ehtii nauttimaan idyllistä, jos terveyttä vain riittää.