Jonkinmoinen kriisi tämä on. Nykyinen työ ei tuota tyydytystä eikä tehty ura tunnu miltään, aikaisemmin tuntemani ylpeys yrittäjyydestäni ja mahdollisuudesta muokata omaa elämääni on kadonnut. Vuodet eivät kelpaa meriitiksi juuri mihinkään. Mieltä vaivaa tyhjyys ja vuorovaikutuksen puute, elämä kutistuu liikaa.
Ei tätä tilannetta kukaan kuitenkaan puolestani ratkaise, itse tässä on ryhdyttävä toimiin. Kunpa vain tuntisin varmuutta taidoistani. Suunnitelma B kielivalmentajan urastakin tuntuu juuri nyt liian abstraktilta, en saa ilmoitettua asianosaiselle että A meni pieleen. Odotan jonkinlaista puhdin puuskaa, maanista vaihetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti