Kiirusta pitää

Pieni välirapotti fustrasta lienee paikallaan, jos ei muuten niin omaksi iloksi. Olen nyt käynyt neljällä tunnilla, ja homma on tosi antoisaa. Kotiin fillaroidessani tunnen, miten veri kiertää paikoissa, joita en ole tiennyt omistavanikaan - lapaluiden välissä ja ympärillä ja lonkkaluiden onkaloissa. Ne eivät ole tuntuneet miltään koska ovat olleet niin jäykät, nyt niissä alkaa tuntua liikettä - ihanaa. Muuten oma kuntoilu on jäänyt vähän vähemmälle, haalimani kuntosalivalmennettavat vievät aikaa, samoin kuin leipätyöt, joita nyt onneksi on riittänyt viime aikoina. Mutta harjoitus on investointia tulevaan, kuinka sitä voisi harjaantua hyväksi valmentajaksi muuten kuin harjoittelemalla? Ohjelmien miettiminen on välillä haasteellista, liikkeitä on niin tuhottomasti, mutta oppikirjojen perusperiaatteiden avulla pääsee pitkälle. Eikä aloittelijoiden ole syytä edes kikkailla, ja kuntosalimaailmassa alle vuoden treenannut on vielä aloittelija. Viikonlopun jälkeen osaan toivottavasti lihasten nimet ulkoa sekä suomeksi että latinaksi (vain päälihakset) ja osaan analysoida liikkeitä, yritän opiskella sen mitä ehdin.

Minnesträning

Dagarna går, jag har en hel del tankar men inte så stort behov att skriva ner dem här, så det blir inte av. Och vad är det som händer då? Ju, man glömmer sitt lösenord. Eller den här gången var det användarnamn, men efter några försök dök det ju upp i huvet. Till en viss del är det hjärngympa att jonglera mellan de viktigaste loginuppgifterna, så dem skriver jag inte upp. Men de jag vet jag behöver mera sällan så självklart ristar jag in dem nånstans. Nästan allt betydelsefullt är ju bakom ett login på nätet: epost, Facebook, banken, bloggen. Motverkar detta genom att ha min viktiga träningsdagbok i kalenderform, vill inte veta av de fina appar som finns i mobilen för träning, som lagrar uppgifter på nätet. Det känns som att jag presterat nåt då jag skriver ner mina uppgifter för hand. Men det är så för tillfället, jag kanske ändrar mig, och dessa appar fungerar säkert helt fint för många andra.

Avigsidan

Noterade en sak på kursen i helgen. Folk beter sig så annorlunda mot varandra jämför med förut. På pauserna kunde det råda stundtals tysthet, då alla knåpade på sina mobiler och tabletter. Det uppstod få spontana diskussioner. Under föreläsningarna, då lärarna pratade om mycket intressanta saker - så tyckte jag iallafall - så kunde dessa ungdomar prata långa stunder med varandra och ignorera läraren helt, till och med vända ryggen mot honom. Han tyckte inte bli besvärad, jag skulle nog avbrytit deras diskussion. Jag anser det är respektlöst, dels mot den som talar och dels mot de andra som vill lyssna. Förstår om det kan vara så i skolan under den allmänna läroplikten, men här betalar ju alla för sin utbildning och borde faktiskt vara motiverade och suga in allt som sägs under undervisningsdagarna - det blir ju en hel del att lära sig på egen hand iallafall.
Jag är inte motståndare för den nya tekniken, den är både underhållande och till stor hjälp. Men det skulle inte få ta över det mänskliga mötet. Som det är nu så tycks ingen orka intressera sig för en främmande mänska man möter, utan hellre håller man kontakt med sin egen krets oberoende var man är.

Uusi kamu

Teimme PT-putken tällä lähijaksolla tuttavuutta tämän kaverin kanssa. Mukava heppu, mutta vielä hyvin arvoituksellinen. Edessä on ennen seuraavaa lähijaksoa anatomian perusteiden opettelu. Paljon työtä mutta antaa lihaa luiden päälle, tällä kertaa sekä kirjaimellisesti ja kuvannollisesti. Pakko hehkuttaa, että olen niin innostunut, tunnen aitoa inspiraatiota ja iloa siitä että pääsen tekemään työtä, jolla on muille merkitystä. Olen päättänyt saada konseptin toimimaan. Se vie aikaa ja evästä, mutta antaa myös suunnattomasti energiaa.

 

Jihaa!

Klaarasin kuntosalivalmentajan näyttökokeen uusinnan - ihana fiilis! Olen sen kyllä ansainnut, olen siis hionut ja tehnyt näyttöliikkeitä nyt monen viikon ajan, ja se on ihan tarpeen tulevalle treenarille. Lisäksi olen innostanut jo muutaman ihmisen liikkeelle, ja saanut heiltä iloista palautetta. Se tässä onkin suurin porkkana ja innostuksen lähde - oppia kannustamaan ja inspiroimaan muita tekemään itselleen hyviä asioita - liikkumaan ja syömään terveellisemmin. Se tuo lisää iloa ja sisältöä elämään. Tuotteistaminen on sitten toinen juttu, mutta eiköhän sekin jotakin kautta muotoudu kun tässä pääsee pitemmälle ja saa lisää lihaa luiden päälle.

Ainaista perässäjuoksua

Aloitin päivän  Vaasan Yrittäjien tiloissa oppimassa pilvipalveluista, ja vakuutuin siitä, että siellähän sitä pian pitää olla - pilvessä. Pitää vain jaksaa surffata ja tutustua eri vaihtoehtoihin, mikä sinänsä tuntuu vähän työläältä. Saatan päästä mukaan pk-pilvi-hankkeeseen, ja siinä tapauksessa tieto tuodaan nenän eteen tarjottimella. Pk-pilvi on neljän oppilaitoksen vetämä hanke, jossa autetaan mikro- ja pk-yrityksiä siirtämään toiminta soveltuvin osin pilveen. Se olisi tosi tarpeellista, jos pidän tiedot pilvessä ajan tasalla voin käyttää niitä missä ja millä laitteella vain. Kätevää kääntäjälle ja kätevää valmentajalle, sekä valmennettaville - yhteydenpito yksinkertaistuu. Uusi tekniikka on yleensä aika uuvuttavaa, sitä tulee joka tuutista ja kovalla tempolla. Mutta sitä ei voi välttää jos aikoo pysyä muiden mukana. Juuri nyt kärsin pienoisesta some-väsymyksestä. Olen kyllästynyt Facebookiin, siitä on tullut niin kaupallinen ja epälooginen - nykyään en näe kuin osan ystävieni päivityksistä, ja sen vuoksi herättelin juuri Instagram-tiliäni, olisikohan aika siirtyä sinne. Mutta miten siellä sitten ollaan? Pitänee seurata ja yrittää päästä jyvälle.  

Solen skiner!

Underbara lediga dagar. Det bästa är samvaron med ungdomar, vi lyckades inte sammanföra alla på en gång men har träffat dem lite skilt, så vi har fått kvalitetstid med alla barnen. Nästbästa har varit kroppsligt jobb. En dag var vi ett par timmar i skogen runt huset i Dalin och drog ris, en skön syssla som vi får ägna oss åt så mycket vi vill, riset tar inte slut i första taget. Idag har jag varit och krattat löv i mitt gamla föräldrahem i Skaftung. Vi var två, eller tre med mamma - 83-åringen krattade faktiskt upp barren på gården - och vi blev klara på ett par timmar. Belöningen var kaffe i den varma solen och en korvsmörgås - gourmetmat när man får äta ute i det fria. Nu skiner solen och vi njuter av värmen på vår balkong. Och det nästnästbästa är att hemma i Vasa så får vi fortsätta att njuta av värmen och utsikten på vår balkong där. Men först blir det en joggingrunda längs stranden när vi kommer fram.