Det ena ger det andra

Ibland går det fort, eller fortare än vanligt, eftersom jag brukar inte tänka mig för särskilt länge innan jag bestämmer mig för nästa steg.
Förra veckans analyskund visade sig vara en lyckträff, på grund av henne har jag idag skrivit på ett samarbetsavtal med ett välmåendecentrum LadyLine Ritz här i Vasa. Deras kunder får rabatt på min analys och jag har vissa förmåner hos dem. Framför allt får jag synlighet bl.a. via deras blogg och kundkvällar, och kontaktnät på just den branschen jag ska försöka komma in i: välmåendebranschen. Otroligt spännande och motiverande. Jag får hela tiden signaler att om man ska in i branschen så måste man vara riktigt bra på det man gör. Men jag har nog inte tänkt mig annat heller, klart jag ska bli riktigt bra, bara jag hittar min nisch. Annars är det ju ingen vits med att satsa på någonting nytt och utmanande om man inte har målet klart för sig.

Kunnostaudun

Kunnon kohotus ei ole kovin yksiviivaista touhua. Voisin lenkkeillä vaikka joka toinen päivä juosten, kroppa kyllä kestäisi, mutta kunto ei välttämättä kohenisi. Olen nyt oppinut, että peruskestävyyteni on aika heikko. PPPP-periaate eli pitää pystyä puuskuttamatta puhumaan ei toimi juostessani, ja syke ampaisee heti tuonne vauhtikestävyyslukemiin. Jätän juoksemisen nyt vähäksi aikaa ja kohotan peruskestävyyttä sauvalenkeillä. Ja kuntosalilla, aloitan kuntosalikäynnit tällä viikolla. Jo on aikakin, koskapa ensi viikonlopun kurssiosuus on kuntosaliharjoittelua. Kahteen viikonloppuun ajoittuva viiden päivän kokonaisuus antaa kuntosalivalmentajan pätevyyden. Not bad. Olenkin nyt ensimmäinen harjoitusasiakkaani, valmennan itseni tässä kevään ja kesän mittaan kuntoon. Ja aion paneutua tähän kunnolla.

Työympäristöä

Tänään on kiva työpäivä. Aloitin sen vesijumpalla ja sen päälle noin vartin uintiharjoittelulla, ihanasti nousi syke. Iltapäivällä teen ekan värianalyysin täällä Rantakadulla, poimin tarvikkeet esiin ja ihan hyvin tämä toimii täälläkin. Pieneenkin tilaan mahtuu monenmoista kun takana on avara merimaisema.

Tässä ihan vain kontrastina se varsinainen sorvi, jonka ääressä tulee istuttua joskus aivan liikaa, aina yökötysrajaan saakka. Ja joskus se ammottaa tyhjyyttään. Ja näiden kahden miljöön väliin/ympärille mahtuu olkkari ja vierashuone. Todellista neliöiden tehokäyttöä.

Utan krusiduller, tack

Vad trött man blir. Köpte en burk grynost igår, och nu när jag öppnar den ser jag hur locket pryds av en sirlig prägling. Så snyggt, och så onödigt. En detalj som har säkert krävt lite designarbete, ett speciellt material och teknik, och ett extra arbetsmoment. Och klart det är konsumenten som betalar extra för det. Förpackningsindustrin går för långt ibland. Likaså produktdesignen, när man tänker på vad produkten är avsedd till.  Tänk till exempel på de fina figurer som finns på vår toa- och hushållspapper. En gång köpte jag en säck av toapapper fullt med små tänkvärda meningar, en på varje ark. Köpte av en skolelev så jag kunde ju inte lägga säcken tillbaka på hyllan, utan jag fick snällt ta till mig av dessa meningar, dock genom fel ända.

Det lunkar på

Det händer inte så mycket. Inget nytt iallfall. Var på en anställningsintervju idag, på ett jobb som jag trodde var avgjort redan. Men jag har fortfarande en chans, just nu 1 på 15. De skulle intervjua så många av ca 60. Kändes bra, vore kul att få prova på. Ett litet företag, så det vore en chansning för bägge parter. Men jag har så bra plan B nu så jag är inte orolig. Blir det inte det ena så blir det det andra. Eller så kan det bli till och med båda -  allt beror på.
Det har kommit in lite mera jobb än på sistone, så jag satt i helgen och jag sitter kvällar. Trist men nödvändigt. Imorn ska jag dock ta mig tid till att snacka tyska över lunchen och gå på pilates.

Not my cup of tee

Eilen totesin, ettei pole fitness ole mun juttuni. Tajusin sen jo ekalla kerralla, tai  kenties jo sitä ennen, mutta olin utelias ja ajattelin ottaa sen lihasharjoitteluna. Nyt kurssin puolivälissä siellä pitäisi kuitenkin tehdä liikkeitä, joihin minun tietokoneen ääressä kangistunut kroppani ei taivu. Eikä sen toki tarvitse taipuakaan, onhan tämän ikäisen liikkuvuus aivan toista kuin ikänsä jumpanneilla ja tanssineilla parikymppisillä. Jätän siis jäljellä olevat tunnit väliin ja vietän sen ajan mieluummin lenkkipolulla tai salilla. Tulipahan kuitenkin tuotakin kokeiltua.

Pistän jakoon

Tuli vastaan mielenkiintoinen linkki - näinkin asiaa voi ajatella. Pehmeän pohdiskeleva kirjoitus näin aamun alkajaisiksi: Hidasta elämää -sivuston keskiviikkokolumni.

Inte bara uppåt

Visst händer det. Att jag ibland undrar vad det är jag håller på med. Det kan ske när jag är trött, då känner jag inte av den energi som för mig framåt i vanliga fall. Men jag vet att den känslan passerar, senast efter lite vila o sömn går det bra igen. Jag kan ibland tycka det är lite kämpigt att vara företagare på en sviktande marknad och hela tiden försöka hitta på utveckling att stå på, det är väl därför jag har velat bli anställd, få den tryggheten det ger. Men å andra sidan har just ingen nån trygghet i sitt jobb idag, så jag kan lika bra se på situationen från den andra sidan. Jag har möjlighet att prova på någonting nytt, utan att jag behöver hoppa av från det jag gör nu. Långt ifrån alla har den chansen. Jag tänker njuta av mitt nya projekt och vara öppen för de nya möjligheter det kan ge.

Ylös, ulos ja lenkille

Eka osuus takana, koulutuspäivien teema oli hyvinvointivalmentaja. Hyvin mielenkiintoista ja inspiroivaa käsitellä ihmistä kokonaisuutena. Ryhmä oli passelin kokoinen, kymmenen henkeä, ja mukavia tyyppejä. Edessä on huikea matka, jonka määränpää on avoin. Se vie kuitenkin eteenpäin ja antaa arkeeni aivan uuden sisällön. Aivan varmasti minulla on hyötyä myös mentaalivalmentajan opinnoistani, ja kuka tietää, vaikka jossakin vaiheessa suorittaisin kesken jääneen toisen vuoden. Nyt kuitenkin keskityn tähän ja aloitan oman aktiivisemman treeniuran. Tästä se lähtee.

Juuri tätä kaipasin

Päässä kihisee. Nukun yöllä muutaman tunnin, herään ja alan miettiä tätä uusinta tempaustani. Se voi olla täysosuma, ainakin tähtään siihen ja yritän onnistua oman visioni toteuttamisessa. Tai sitten se on jostain syystä floppi. Onneksi en nyt keksi yhtään syytä sille miksi siinä niin kävisi. Kiva pirinä vatsanpohjassa on mukavaa, edessä on eka koulutuspäivä ja on kuin olisin menossa tärkeään työpaikkahaastatteluun tai lähdössä tekemään ensimmäistä päivää uudessa työpaikassa. Jos pääsen tavoitteeseeni niin voin muokata toimenkuvaani mielin määrin ja keksiä uusia haasteita kiinnostukseni mukaan, erikoistua kohdetyhmittäin tai erikoisaloittain. Hyvinvointiala on kasvussa, yhä useammat voivat huonosti koska eivät ehdi tai jaksa hoitaa itseään, ja tarvitsevat siinä apua. Edessäni on mahtava haaste.

Uusille urille

Löytyihän se uusi mielekäs tekeminen, melkein kuin puolivahingossa. Päädyin sattuman kautta personal trainer -koulutuksia myyvän yrityksen sivuille. Melko pian minulle valkeni, että aloittavat täällä Vaasassa huomenna uuden pt-putken, josta valmistuu akreditoituja trainereita lokakuussa. Kurssi oli jo poimittu pois heidän sivuiltaan, mutta erittäin avulias livechattaaja (sellainen joka istuu koneellaan ja palvelee sivuilla kävijöitä - eli myy) osasi kertoa, että sellainen on alkamassa ja että mukaan mahtuu. No minäpä mietin puoli päivää ja päätin katsoa tämänkin kortin. Ajatus ei toki ole aivan uusi, olen jopa ollut jonossa Norrvallassa  tammikuussa alkaneeseen koulutukseen, ja sainkin paikan. Silloin olin kuitenkin vielä toiveikas työnsaannin suhteen enkä vastaanottanut opintopaikkaa. Mutta nyt on oltava realisti: töiden löytyminen on enemmän kuin epätodennäköistä, ja jos en halua lahota tietokoneen ääressä eläkeikään saakka minun on pakko keksiä jotain muuta. Ja pt on hyvin mieluinen ura ja ala, siinä voisi tehdä hyvin mielekästä työtä kansanterveyden hyväksi. Toivotaan vain, että oma kroppa kestää ja pää oppii kaiken tarpeellisen.

Ei sitten yhtään yllätys

Tämähän alkaa mennä jo rutiinilla, sain taas pakit. Sain yhteen työpaikkahakemukseen liittyen viestin, että "kiitos kovasti mutta hakijoita oli 80 ja valinta ei osunut tällä kertaa sinuun".  Töidenhaku on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Teen toki käännöksiä niin kauan kuin niitä riittää hintoja polkematta, mutta ne voivat loppua kuin seinään. Ja sitten olen oikeasti työtön, vaikka siltä se on jo tuntunut pitkään. Pakko keksiä sijaistoimintaa, että pysyy järki päässä. Seuraavaksi lähden tästä syvävenytykseen.

Jag fick nobben

Det blev inte av, utmaningen som skulle gett nytt innehåll till min trista vardag. Kom inte med i Yles triathlon-grupp på fyra personer som blev utvalda idag. Jag var tillräckligt intressant för att bli kallad till intervju, men sen räckte inte min person/profil till att bli utvald. Vackert så kan man tänka. Är dock mycket besviken. Att träna själv utan en grupp blir inte av för min del, grejen hade varit att få delta i utmaningen tillsammans med andra och ha lärt känna nya människor och miljöer. Nu måste jag hitta på nåt annat som kan ge mig en gnista i vardagen, har bara ingen susning om vad det skulle kunna vara.

I love my life

Mukava leppoisa päivä. Alkoi aikaisin, kun joku kopisteli kovilla koroilla rappuset ylhäältä alas. Päätin olla heräämättä, ja havahduinkin vasta pari tuntia myöhemmin, luulisin. Ainakin aamu oli ehtinyt vähän valjeta. Hidas aamupala, sen jälkeen käynti vanhainkodissa, pyörähdys markkinatorilla, kahvit ystävän kanssa Cornerissa, kakkua ja mehua äidin luona, toinen pyörähdys torilla ja kaupan kautta kotiin. Monta mukavaa juttuhetkeä tuttujen kanssa. Nyt kiireetön hetki koneella Agentsia kuunnellen, sitten imuri esiin ja vartin pikasiivo. Sitten kivaa ruoanlaittoa ja illallinen ystävän kanssa - emme ole nähneet aikoihin, pitää päivittää kuulumiset. Oikein hyvä fiilis.