keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Hauskaa työtä

Ihan sormia syyhyää, saisipa pian tehdä seuraavan analyysin. Tämän päivän asiakas oli aika "helppo", silti en osannut veikata ennen analyysiä mikä hän on. Se ei näy heti päälle, paitsi jos on tehnyt tätä melkein kolme vuosikymmentä kuten kouluttajani. Hän näkee ihmisen vuodenajan melkein heti, eikä sen vuoksi kouluttaessaan kertonut minulle arvauksiaan ennen analyysiä, olisin voinut olla johdateltavissa. Minusta juju on juuri siinä, että veikkaisinpa miten vain, niin lopputulos selviää vasta kankailla. Monasti olen arvannut väärin. Analyysin paras hetki on se, kun  alan esitellä asiakkaalle hänen omia värejään. Joukossa on melkein aina lemppareita ja todellisia yllätyksiä, yhteistä niille on se, että ne todella pukevat henkilöä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti