Katsaus elämään

Vanhoja tavaroita lajitellessa tulee käytyä läpi koko elämänkaari. Olen lukenut lukioaikaisia runojani, jotka tihkuvat nuoruuden tuskaa ja epätoivoista rakkautta. Olen kerännyt monen vuoden kirjeenvaihdon ystävien ja rakastettujen kanssa muovipussiin, jonka laitoin odottamaan joutilaita sadepäiviä. Toivottavasti löydän pussin sitten, kun sellaisia päiviä ehdin viettämään. Olen pakottanut itseni luopumaan lasten piirustuksista ja ihanista äitienpäiväkorteista, jokusen tosin säästin. Olen ihaillut upeita koulukirjoja ja pistänyt ne huokaisten paperinkeräykseen. Miksi en tutustunut niihin silloin, kun niitä käytettiin? Olinko liian kiireinen? Olen heittänyt menemään kihlajais- ja hääonnittelukortit, enkä tehnyt eroa entisen ja nykyisen avioliittoni kohdalla. Olen laittanut kiertoon vaatteita, joihin liittyy erilaisia muistoja ja joista osaa takuulla kaipaan, kun eteen tulee jonkinlaiset teemabileet. Olen pakannut laatikkoon hyviä ja huonoja kirjoja, osa lukematta, osa luettuja. Yhden jätin yöpöydälle, jos vaikka innostuisin tässä muuton keskellä lukemaan... :-) Hassua miten lapsuuden ja nuoruuden ykkösharrastus, lukeminen, on jäänyt aivan taka-alalle. Olen koonnut värituubit ja kynät, piirroslehtiöt, pohjat ja akvarellipaperit varastoon toivoen, että joskus vielä voisin viedä ne ateljeeseeni. Elettyä elämää on takana kohta puoli vuosisataa, tuntuu hyvältä miettiä sitä hetken. Sen turvin voin luottavaisesti odottaa edessä olevaa seikkailua - loppuelämää.