Rima on just nyt aika korkealla

Enpä ole tainnut aikaisemmin olla tilanteessa, jossa toivoisin olevani nuorempi. Ikäni ei ole koskaan häirinnyt minua, mutta nyt olen puskemassa alalle, jossa vaaditaan fysiikkaa. Ja sen trimmaaminen on melkoinen urakka. Tiedän, että se vie aikaa ja siinä pitää edetä pienin askelin, mutta välillä käy mielessä mahtaako keho enää sopeutua, ainakaan ilman kiputiloja. Se olisi ollut melko varmasti hiukan vähemmän haastavaa vielä 10 vuotta sitten. Tänään testasin rajojani core-jumpassa ja venyttelyssä, ja sain todeta lihasvoimani välillä ihan olemattomaksi, en pysynyt esimerkiksi muiden tavoin elegantisti sivulankussa vaan rojahdin raajoilleni. Eikä punnerrukset onnistu ollenkaan. En kuitenkaan lannistu, vaan nostelen puntteja kunnes voimaa kertyy tarpeeksi kehon kannatteluun kaikissa epämukavissakin jumppa-asennoissa. Ja venyttelen, kunnes takareidet lakkaavat soimasta kuin kireät jouset ja pääsen taivuttamaan kämmenet lattiaan. Voisi sitä ihmisellä kai olla ylevämpiäkin tavoitteita. Mutta minä menen nyt näillä, katsotaan mihin asti pääsen.