Tällainen päivä herättää ristiriitaisia tunteita. Toisaalta se on pelkkä kaupallinen jippo suklaan ja krääsän myynnin edistämiseksi, naamakirjassa ihmiset toivottelevat toisilleen hyvää ystävänpäivää ja kiittelevät kilpaa kommenteista, vaikka eivät olisi lainkaan ystäviä kyseisen henkilön kanssa. Hyvänpäiväntutut ovat yhtäkkiä "ystäviä", jokseenkin amerikkalaista. Toisaalta päivä on oiva tilaisuus todella muistaa läheisiä ystäviä ja rakkaita, ja jos ei sitä tee niin jää vähän jäytämään, "olisi pitänyt...". Minua vähän kaivaa etten mennyt iltapäivällä äitini luo kahville, olisin ehkä mennytkin jos minulla olisi ollut auto. Mutta huomenna on eli käyn siellä, olipa työpöydällä millainen kaaos tahansa. Ja vien jonkun herkkujätskin.
Kunhan vain pakkaselta pystyn, ottaa niin kaaliin kun ulkona on niin kylmä, että sielu jäätyy. Pistää todella miettimään kannattaako täällä asua ympärivuotisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti