Elämä maistuu

Vein auton aamulla verstaalle ja lähdin sieltä kävelylle. En hikilenkille Antilaan vaan kaupunkikävelylle keskustaan. Talossa on iltapäivällä kuntokartoitus eikä sitä ennen saa mennä suihkuun, joten piti kävellä iisisti. Kävelin Itäistä Pitkääkatua torille päin ja totesin taas kerran ettei tämän kauniimpaa kaupunkia taida olla, ainakaan minun silmissäni. Puutaloja, puuaitoja, aidanrakoon vilahtava kissa, syksyn väreissä hehkuvia puita, aamuhämärässä loistavia katulyhtyjä, persoonallisia puutarhoja, kiireetön tunnelma... Ihan oikeasti olen rakastunut kotikaupunkiini.