Mietteitä lenkiltä

Olo on paljon parempi, vatsassa tuntuu vain hienoista kivistystä. Lähdin lenkille ihanaan syksyiseen ja tuuliseen aamuhämärään. Ajatus saa syystuulessa ilmaa alleen, se lentää keltaisten lehtien lomassa, ratsastaa aallon harjalla ja tarttuu korkealla huojuvaan kuusenlatvaan, jatkaen kohta matkaansa vapaasti kiitävän linnun selässä. Mietin kaikenlaista, korvanapeista kuuluva kappale "Moves like Jagger" sai minut muun muassa miettimään sitä, miksi Tanssii tähtien kanssa on niin suosittu ohjelma. Useimmat meistä kai haluaisivat hallita kehoaan ja liikkua sulavasti, se on kaunista katsottavaa. Olin pitkään sitä mieltä, että maailma menetti jotain kun minusta ei tullut tanssijaa. Olen aina rakastanut tanssia ja rytmiliikuntaa, nuorena vain ujous/saamattomuus ja harrastusmahdollisuuksien puute estivät antautumasta alalle.Se on kuitenkin edelleenkin ykkösasia, mikään muu fyysinen aktiviteetti ei saa aikaan sellaista kokonaisvaltaista hurmiota kuin tanssi. Tai saa, mutta se ei kestä yhtä kauan. Nyt kun olen löytänyt niinikään tanssia rakastavan kumppanin ja olen päässyt kokeilemaan erilaisia paritansseja huomaan, etten opikaan ihan itsestään, se on jopa vaikeaa ja kovan työn takana. En pärjää hyvin yksittäislajeissakaan, esimerkiksi zumbassa olen rytmistä jäljessä ja liikun todella kömpelösti. Niin ne karisevat nuoruuden luulot, kehonhallinta ja sulavuus vaatii kokopäivätyötä. Mutta ei se haittaa, fyysisestä vajavaisuudesta huolimatta hurmio on edelleen sama.