Viikonloppu meni aivan liian nopeasti, enkä ehtinyt tekemään töitä. Mutta ei ollut tarkoituskaan, pari ystävää oli koirineen kylässä ja käytimme ajan seurusteluun. Asuivat tosin hotellissa, mutta teimme täällä ruokaa ja fiilistelimme mm. leijonien peliä seuraten. Oli tosi jännä ottelu, ja koko kansa nauttii erinomaisuuden tunteesta. Ollaan me niin hyviä että! Ruotsin hopea ei ole kenenkään mielestä juuri mitään. Omituista tuo urheilu.
Nyt pitäisi tehdä ihmeitä että saa työt järjestymään, lisäksi on ihan pakko hoitaa muutamia sosiaalisia juttuja. Äidin kanssa pitäisi kahvitella tänään ja huomenna olisi HormoniSistersien harkat! Oikein mukavia asioita molemmat mutta mistä repisin ajan? Onneksi olen viikon kotipuolessa, seuraava tulkkaus on ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti