Home again

Oli tosi kiva tavata ystäviä pitkästä aikaa. Hyvä yhteistyömme perustuu ystävyydelle, ja nyt kun tapaamme emme juttele kovinkaan paljon työasioista, ne hoituvat kätevästi Skypellä. Keskitymme yhdessäoloon. Söimme, juttelimme, kävimme teatterissa ja hiukan hulluttelimmekin - ostimme taas kenkiä, tai kengän. Eksymme tapaamisillamme usein kenkäkauppaan, aina jollakin meistä - usein minulla - on kaupunkikävelyyn sopimattomat popot, niin tälläkin kertaa. Mutta nyt ostimme myös tällaiset. Aivan tyhmä ja höperö kapistus, ja sellaisena hurmaava.

Yksi näyteikkuna erosi joukosta, Louis Vuitton. Ihan hulppea. Riittää tosin, että tuotteet näkee lasin läpi.

Sen sijaan ihastuimme muutamaan pikkuputiikkiin. Yksi niistä on  Globe Hope, joka valmistaa käytetyistä materiaaleista mm. vaatteita, laukkuja, kenkiä ja koruja.Nämä korvakorut on tehty vetoketjusta.

Lähdin Helsingistä junalla Turkuun, jonne siippani oli ajanut jo perjantaina. Vietimme hauskan illan syöden ja tanssien ja tapasimme tänään kaikki nuoret, toinen pojistani oli kyläilemässä veljensä luona. Haimme koko porukalle pitsat.

Kotipuolessa tunnelma laski, alueemme on juuri nyt katastrofialuetta, Jatkuvat sateet ovat saaneet Lapväärtinjoen tulvimaan, jo 10 taloa on veden alla, ja joen pinta nousee aina vain, ulkona sataa taas kaatamalla. Ihan tuli itku kurkkuun kun katseli hävitystä, joissakin pihoissa oli ovenpielessä soutuvene. Ihan epätodellista.