tiistai 2. lokakuuta 2012

Minä - who?

Tulihan se sieltä, voittajafiilis. Uhmasin mukavuudenhaluani ja lähdin illansuussa juoksemaan, ja juoksin koko matkan alun ja lopun 50 metriä lukuunottamatta, matkaa ehkä noin 5 km. Hieno tunne. Paras pistellä menemmään tasamaalla, pururadan mäet saavat odottaa kunnes kunto on kovempi.
Kurssikirjallisuus käsittelee nyt minuutta, kuka minä oikeastaan olen, ja mistä minäkuvani koostuu. Eikä se ole ollenkaan helppoa, kuka meistä osaa kylmiltään sanoa kuka minä olen? Vegalta alkoi eilen ohjelma Må bra med Anne, ja siellä eräs kirjailija kertoi saaneensa terapiansa alussa kysymyksen kuka sinä oikein olet. Hän oli ladellut kaikenlaista itseensä liittyvää, ja terapeutti totesi: "Niin, olet nyt kertonut paljon asioita siitä mitä olet tehnyt, mutta et sanonut vielä sanaakaan siitä, kuka sinä olet." Eikä hän osannut sanoa mitään, oli avioeron kriisissä ja huomasi hukanneensa itsensä vuosien varrella kokonaan.
Juostessa pääsee aika lähelle omaa minuutta, ainakin minusta tuntui siltä. Ajatus saa lentää ja siinä huomaa, mikä tuntuu omalta ja hyvältä, vaikka juoksu itsessään onkin raskasta. Se vapauttaa kuitenkin hyvää oloa tuovia endorfiineja, ja siitä hyvän olon tunteesta on hyvä jatkaa minuuden pohtimista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti