Tämä hiljaisuus opettaa nöyryyttä. Kun niitä töitä sitten
ilmestyy, sitä osaa oikeasti iloita. Ja vaikka ne pitääkin kaikki tehdä heti ja
yhtä aikaa niin sitä ymmärtää olla tyytyväinen, että on töitä. Näinhän se menee,
vaikka työtaakan alla onkin vaikea myönnytellä muiden kommenteille siitä, että
on hyvä että yrittäjällä on töitä. Se kultainen keskitie, onkohan sitä enää
kenelläkään? Että olisi silleen sopivasti töitä, että pysyisi virkeänä vielä
vapaa-ajallakin. Ja ehtisi elää hyvää ja terveellistä elämää, eikä tarvitsisi
murehtia huomisen tuloista. Jos olisin edes 10 vuotta nuorempi, niin voisin
ajatella kokeilevani palkkatyötä, sitä voisi jotain vielä löytää. Mutta se juna
on mennyt. Itse tässä on muokattava jäljellä olevat 15 vuotta, toivottavasti
tässä hiljaisuudessa hautuu kehityskelpoisia ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti