Så kan det gå

Siis näinhän se menee. Kuntosalivalmentajan koulutuksen kahden päivän osuus aloitettiin näyttökokeella. Parini oli sairaan hermostunut ja siksi tungimme ekaksi. Hän selvitti näytön, minä en. Sain arvonnassa liikkeen, jota en ole itse tehnyt, ja ohjasin sen hiukka väärin. Lisäksi käytin vähän liian monimutkaista venytysohjetta, ja pomppasin. Muilta osin sain hyvää palautetta: otteeni oli ammattimainen ja luontainen, ja ihan selvästi minussa on tähän ainesta. Tekniikka meni vain vähän pieleen, eli tervetuloa uusintaan! Totta kai hiukka harmitti ensin, mutta kun mietin asiaa hieman tarkemmin niin tulin tulokseen, että hyvä näin. Jos aion toimia ammattimaisesti, minun on hanskattava kaikki liikkeet, siinä ei ole varaa virheisiin. Jos olisin saanut helpon liikkeen ja läpäissyt, niin olisiko opetellut puuttuvat taidot ennen todellista ohjaustilannetta - en tiedä. Onhan ihan selvää, että minä joukon noviisina saan tehdä nyt enemmän töitä kuin kurssin muut osanottajat, joilla on kokemusta salilta joko yksityisesti tai töiden puolesta. Mutta ei se mitään, menen omaan tahtiini ja omaksun asiat juuri minulle sopivalla tavalla. Huomaan myös, miten motivaatio vain vahvistuu - hyvinvointiala on todella kiehtova ja monitahoinen - olen aivan huikean matkan alussa.