Viime aikoina mieleen on pulpahtanut menneitä juttuja, erilaisia tapahtumia, ihmisiä, tunteita, tilanteita. Ihan arkisia asioita, mutta tuntuvat mukavilta. Yhteys entiseen, tai alkuperäiseen minään on tallella.Välillä on tuntunut, että se on hiukan hukassa. Elämä vie usein sellaista vauhtia, ettei mietiskelyyn juuri jää aikaa. Sitä ikäänkuin puutuu ja tulee tunnottomaksi, eletty elämä ei tunnu missään silloin, kun pitää vain keskittyä suorittamaan. Ilmeisesti olen nyt löysännyt ja ajatuksille on tullut tilaa. On mukava huomata, että siellä ne ovat takataskussa kaikki elämykset ja kokemukset, ikävätkin, ja voin antaa rauhassa niiden tulla esille omia aikojaan. En koe niitä uhkana, vaan ne vain vahvistavat persoonaani, sitä tyyppiä mikä minä olen aina ollut.
Tämä johtuu osaksi varmaan iän myötä tulevasta oivaltamisesta, ja osaksi henkisestä valmennuksesta. Olen alkanut hämmentää sisintäni, ja sieltä voi nyt sukeltaa esille vaikka mitä. Jännittävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti