Yleensä asioista päätän minä. Siis omista asioistani. Nyt niistä päättää vatsa. Jos se temppuilee niin minä en päätä mitään, muuta kuin yritän olla sille mieliksi. Vaihtelevalla menestyksellä. Miten voisin tietää, ettei kokojyväkeksi ole hyvä välipala, kun kerran ruisleipä toimii? Kramppihan siitä tuli. Nyt taidan elää pussikeitoilla ja juotavilla jugurteilla muutaman viikon.
Samalla olen saanut ihan kasapäin käännöstöitä, mikä tietysti on hyvä juttu kun olen joutunut perumaan tulkkauksia. Mutta kun ne työt pitäisi jaksaa sitten kanssa tehdä. Päätin tänään fokusoida siihen, teen töitä niin paljon kuin jaksan ja kun hyydyn menen kotiin ja otan iisisti. En tee mitään "ylimääräistä". Tässä rasittaa hieman sekin, että jos joudun tutkimuksen jälkeen vaikkapa leikkauspöydälle, siinä menevät sitten aikataulut pipariksi. Pitää siis tehdä "pankkoon" niin paljon kuin voi. Tämä on ihan oikeasti eka kerta 17-vuotisen yrittäjyyteni aikana kun olen joutunut miettimään, pitäisikö ottaa sairaslomaa. Aika hyvin on mennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti