Junasta

Istun junassa matkalla kotiin. Pendolinon  langaton kytkeytyi automaattisesti päälle, mutta oli aivan liian hidas. Piti käynnistää mokkula (!).
Aika kurja fiilis. Pää täynnä mokia ja riittämättömyyttä - aivan kuin koulutuksen aikana. Ja nyt todellisen tulkkauskeikan jälkeen :(
En osaa norjaa, en tanskaa, en ole tarpeeksi perehtynyt Pohjoismaiden neuvoston asioihin. Tänään tulkkasin täydellisen tulkin kanssa, rauhallinen, osaa ihan kaiken ja kiteyttää kuulemansa joko kauniiksi ruotsiksi tai suomeksi. Vähemmästäkin siipi viistää maata. Tiedän kuitenkin että näin se alussa menee, välillä paremmin ja välillä huonommin. Kertooko se masokismista, että valitsin panostaa näin vaikeaan ammattiin?
Piina jatkuu maanantaina ja tiistaina, edessä on monialainen Ratkaisuja-konferenssi Turussa, ja aikaa valmistautumiseen noin puoli päivää. Huominen menee Yrkesakademilla ja perjantaina pitää toimitella käännöksiä. Lauantaina on FSD:n yhteinen kuoroharjoitus Vaasassa, pakko kai mennä jos aikoo osallistua laulujuhlille. Ja minä aion.
Pitää nyt vain muistaa, ettei kukaan ole seppä syntyessään, ja minä olen tulkkina vastasyntynyt.