Olipa erikoinen työkeikka. Hovioikeus oli vaihtanut käsittelykieleksi ruotsin, en avannut suutani kertaakaan tulkatakseni. Parini sai sentään muutaman puheenvuoron. Harmi. Helmikuun keikkakalenterista katoaa takuulla muutama päivä, meitä ei tarvita kahta kaikkina oikeudenkäyntipäivinä. Suomea tarvitsevat vain kaksi asianajajaa ja todistajat.
Mutta muuten oli taas mielenkiintoista katsella oikeuden toimintaa, ja siellä vallitsevaa hierarkiaa. Asianajajat saapuvat päälle ykkösissään eivätkä periaatteessa edes näe tulkkeja. Tai saattavat nähdä jos tulkki on mies. Eivät siis tervehdi. Hovioikeus oli todella höveli, kaikki tulivat tervehtimään kädestä ja keskustelivat asiallisesti.Mutta käräjäoikeudelle viime toukokuussa olimme mekin ilmaa. Hmmm.Ei mitään järkeä. Se,että tulkkipari ei vastannut meiliin eikä soittoon ja katosi sanomatta hei, se ei kerro hierarkiasta, vaan huonoista käytöstavoista. Mutta hyvin hän työnsä tekee, taaplatkoon tyylillään.
Ihana mennä kotia kohti, siellä odottaa kaupungin paras kotitekoinen pitsa ja hyvä viini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti