keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Hyvä minä

Olen paahtanut koukeroisen maanvuokrasopimuksen raakiksen kolmessa päivässä putkeen, töitä olisi riittänyt vielä illallekin mutta pää on puhki. Joten päätin lähteä juoksulenkille. Pitkästä aikaa. Kävin keskikesällä kerran, ja luovutin kun se oli niin työlästä, en jaksanut juosta koko reittiä, noin 5 km. Pidin itseäni huonona, olenhan kipitellyt vaivatta kaksinkertaisia matkoja, tosin noin 5 vuotta sitten. Siitä on kauan, on kuin aloittaisi alusta. Aloittelen juoksuharrastusta nyt kolmatta kertaa elämässäni, se on aina alussa hankalaa, mutta kunto nousee nopeasti kun vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lähtee. Pururadalle on tästä 5 minuutin kävelymatka, ja metsässä oli ihanat värit ja pehmeänkostea ilma näin illansuussa. Ja korvissa soiva hyvä musiikki rytmitti askelta. Mutta välillä piti kävellä. Silti annan itselleni kehuja. Juoksin ehkä koko matkasta 4/5, ihan hyvä saavutus. Ja lähdin juoksulenkille ja jätin sauvat kotiin - on niin paljon helpompi lähteä rivakalle sauvalenkille. Mutta pumppu ei rasitu yhtä paljon. Ja juuri sitä kaipaan juoksusta, rasituksen kiihdyttämää sykettä. Ja voittajan tunnetta. Se tulee kyllä ennen pitkää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti