Mietityttää

Media tuo aina välillä elävän elämän raakuudet meidänkin ulottuvillemme. Me emme sodi, elämme rauhassa, yltäkylläisyydessä ja ummistamme silmämme. Viime päivien raprotointi Syyrian sodassa kärsineistä lapsista ravistelee. Miten me voimme täällä vain fokusoida omaan hyvinvointiimme ja unohtaa kaiken muun? Parhaillaan kuuntelen radiosta juttua naisten sukuelinten silpomisesta Etiopiassa, kulttuurisidonnaisena ilmiönä. Mitämitämitä? Elämme pumpulissa ja katsomme sisäänpäin, kun meidän pitäisi kantaa solidaarinen vastuumme ja auttaa siinä missä voimme. Voisiko minä lähteä maailmalle talkoisiin? Osaanko jotain, josta olisi muille hyötyä? Vai pitääkö minun tyytyä vain maksamaan ja toivoa, että rahat menee sinne minne pitääkin?