Onkohan elämä jo taas uomissaan, kun tuli pitkästä aikaa tällainen uneton yö. Noin 5 tunnin unen jälkeen heräsin, ja mieli täyttyi pienistä huolista. Nehän ovat pieniä, mutta yön tunteina niin isoja. Vielä mennään heinäkuuta, mutta murehdin jo joulua. Miten ja missä se vietetään, mistä kaikki löytävät yösijan. Tässä kohtaa soimaan hiukan itseäni: olisi pitänyt ostaa kolmio niin olisi edes yksi vierashuone. Sille olisi ollut käyttöä vielä pitkään, mutta toisaalta, kuinka viisasta on seisottaa kolmiota tyhjillään suurimman osa vuotta? Lisäksi pitää miettiä nuorimmaisen opintoja. Eka vuosi osoittautui vikavalinnaksi, niin kuin monella hänen kavereistaankin. Pitkässä juoksussa en usko että siitä on haittaa, kunhan se oma ala löytyisi lähivuosina. Voin vain vähän yrittää neuvoa, mutta on pakko antaa tilaa nuoren omille ajatuksille ja valinnoille. Ja luottaa siihen, että kyllä fiksu kaveri pärjää ja löytää paikkansa.
Istun Varvin parvekkeella, aamu valkenee pikkuhiljaa ja lokit heräilevät. Avoimista parvekelaseista kuuluu naapurin kuorsaus, tuuli kahisuttaa kevyesti rantaviivan koivunlatvoja. Kello soi runsaan kahden tunnin kuluttua, hoitelemme ensin vähän asioita ja lähdemme sen jälkeen vasta Vaasaan. Saan ehkä aloittaa työpäiväni päikkäreillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti