Tuttuja ja tuntemattomia

Kävin eilen päivän päätteeksi lenkillä tihkusateessa, kiersin Onkilahden ja ihailin Vöyrinkaupungin puutaloja. Ulkona oli monta muutakin kuntoilijaa ja koiran ulkoiluttajaa, enkä tuntenut heistä ketään. Viimeiset 16 vuotta pikkukaupungissa asuneelle tunne on hieman outo, mutta samalla kiva. Pikkukaupungissa kaikki tuntevat toisensa, tassua nostetaan melkein kaikille vastaantulijoille, mikä on tietysti ihan mukava asia. Lopulta sitä kuitenkin luulee tietävänsä kaiken kaikista, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Silloin tulee tehneeksi vain oletuksia ja väärinkäsityksiä syntyy. Ei ole hullumpaa olla joskus ihan incognito, se antaa uudenlaista vapautta.