Eteenpäin mennään

Kesä alkaa lähestyä alkusyksyä, aamut ovat ihanan raikkaita. Jatkuva helle ja puolityöttömyys ei vetele pitemmän päälle, onneksi olen saanut joitain uusia hommia. Samalla mielessä pyörii kohta opiskelemaan lähtevän esikoisen muutto ja kaikki ne asiat jotka ovat jääneet elämän varrella hänen kanssaan puhumatta. Yhtäkkiä niitä on vaikka kuinka paljon. Olen 10 päivää Tanskassa kielikylvyssä juuri ennen hänen koulunsa alkua, siitä on päällä pieni angsti. Emovaisto jyllää. Mutta kyllä se siitä. Fiksu kaveri osaa jo huolehtia itsestään tarvittaessa, vaikka totta kai se antaa passata jos joku sen haluaa tehdä. Arvotkin hänellä tuntuu olevan kohdallaan, eiköhän hän pärjää elämässään. Mutta ikävä tulee.