Tulipa tehtyä melkoinen kuperkeikka. Eilen kun olin menossa hormonien harkkoihin laitoin kumpparit jalkaan, piha on rappusten edestä niin kovin kurainen. Mutta lähempänä porttia olikin liukasta jäätä ohuen lumikerroksen alla. Tunsin miten jalan ote lipesi ja seuraavaksi olin jo päälläni. En ymmärrä lainkaan miten siinä niin kävi, miksi en tupsahtanut takamukselleni? Ilmeisesti kopsahdin muhkuraiseen jäälohkareeseen, otsassa oli melkeinpä lommo, ja iho riekaleina. Pääsin päivystyksessä saman tien käsittelyyn, neljä tikkiä ja laastari, ja vietin sitten loppuillan sohvalla ja kuivasin laastarin reunoja paperilla. Onneksi meillä on Christina Officessa terveydenalan ammattlaisia, eräs heistä siisti otsani aamulla ja vaihtoi sotkuisen laastarin puhtaaseen, en turhaan pelottele ihmisiä. Olo on hiukan tokkurainen, kai siinä aivomassa jonkin verran heilahti. Tein aamulla kuitenkin välttämättömimmät työt ja tulin sitten kotisohvalle huilimaan. Jos vaikka huomenna jaksaisi jo paremmin.
Onni ettei katkennut luita, se olisi tietänyt melkoisia pulmia edessä olevan muuttorumban kannalta. Otsaan jää varmasti näkyvä arpi, sellainen elämän jättämä jälki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti