Lähdin aamun valjetessa lenkille, runsaan tunnin rivakka sauvakävely teki terää. Kävin pitkästä aikaa Antilassa, sinne on noussut muutamia uusia taloja meren rantaan. Ihanaa, kun ihmiset saavat toteuttaa unelmiaan. Ja onni etteivät muutaman vuoden takaiset kesämökkimessusuunnitelmat toteutuneet, se olisi raiskannut koko upean alueen. Mietin täällä viettämääni 16 vuotta. Uusia asuinalueita on ilmestynyt keskustan laitamille, täällä on aika paljon lapsiperheitä, ja lisää vielä mahtuu. Tämä idylli onkin ihan ykköspaikka perhettä perustaville nuorille, lapset saavat rauhassa leikkiä ja koluta luonnossa, minnekään ei ole pitkä matka, ja harrastuksia riittää. Harrastukset kuitenkin edellyttävät vanhempien osallistuvuutta, jotkut eivät sitä aina ymmärrä. Minusta juuri lasten koulun ja harrastusten kautta on päässyt kivasti osaksi yhteisöä, se tulee ikäänkuin luonnostaan. Ja asioissa on tekemisen meininki kun ollaan kimpassa. Täällä on ollut helppo elää lapsiperheenä, ja lasten varttuessa teineiksi. He ovat voineet kokeilla rajojaan ja irtaantua ihan turvallisissa oloissa. Uskon, että täältä on helpompi saada hyvät eväät elämään kuin isosta kaupungista. Itsetunto saa kehittyä rauhassa.
Mutta kun lapset ovat maailmalla niin asiat muuttuvat. Melko todennäköisesti nostamme jossain vaiheessa kytkintä, mutta vain muutamaksi vuodeksi. Sitä ennen hankimme kuitenkin kiintopisteen, jossa voimme lomailla ja asua käydessämme kotona. Det är på gång.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti