Muutamia mietteitä

Tulkkasin eilisen päivän Pohjanmaan käräjäoikeudessa, istunto kesti iltakuuteen. Sen alkua aamulla odotellessa ja lyhkäisellä lounastauolla naputtelin joitakin ajatuksia iPadiin:

Ok jos oikeuslaitoksessa työskentelevien naisten on mielestään pakko käyttää harmaata pukua, mutta pitääkö heidän valita mahdollisimman huonosti istuva? Nuori nainen, tukka hätäisellä ponnarilla, harmaa puku aivan kuin hänen miehensä vaatekaapista. Alla haalea paitapusero. Ei meikkiä, istuu hajareisin kuin metsuri, matalat kuluneet kiillottomat nahkakengät. Nimettömässä kiiltelee sormus. Miksi nainen ei voi näyttää naiselta?
Näin ajatellessani paikalle tuli toinen housupukuinen nainen, tällä kertaa trendikkään vihreässä hyvin istuvassa puvussa. Pitkät hyvinhoidetut hiukset auki, latvat hieman kiharretut. Saapikkaat ja kaksi nahkalaukkua kauniin ruskeat. Huoliteltu ja meikattu olematta silti överiksi.
Paikalle ilmestyi minun lisäkseni muitakin arkiasuisia eli vastaajat ja asianosaiset. Ja liuta pukumiehiä, eli tuomari, asianajajat ja valamiehet. Kun astuimme saliin, hiirulainen osoittautui toisen vastaajan puolustusasianajaksi, ja vihreäpukuinen syyttäjäksi. Molemmat ihan päteviä, naisia paikallaan. Ja hiirulainen vieläpä oikein rento ja mukava, joten ensivaikutelmani ei tehnyt hänelle oikeutta.
Oikeustulkkaus ei aina ole helppoa, nyt se on simultaania ilman kuulokkeita ja mikkiä. Minun tehtäväni on tulkata kahta ruotsinkielistä asianosaista ja heidän mumisevaa asianajajaansa, jonka tiedän entuudestaan vaikeaksi kuulla ja tulkita. Istun heistä liian kaukana, ja puheeni pitäisi kuulua kolmelle vieressäni istuvalle kuulijalle. Kuuntelu on erikoisen vaikeaa kun samalla pitää puhua, kokeilkaapa!
Mutta miljöö on kiehtova, suoraan elävästä elämästä. Harvoinko sukulaiset puivat riitojaan oikeudessa! Ja miten lakia lukevien onkaan pakko rakastaa pykäliä ja paperia, ja juoksevia numeroita. Ilman niitä he ovat aineistonsa kanssa ihan pihalla. Ja heidän tarkkuutensa on ihan uskomatonta.