Saavuin juuri Varville. On hieno tunne tulla omaan viihtyisään kämppään, toiseen kotiin. Vuosi sitten tämä oli vain epämääräinen haave, jos vielä sitäkään. Tänään päivällä menen hierojalle ja tapaan ystäviä ja illalla hyrrää hormonit. Emme ole menossa keikalle vaan vietämme yhden kauden päättäjäisiä ja toisen kick-offia. Tämän päivän työt olen siirtänyt sunnuntaille. Huomenna käyn äidin luona ja puuhastelen, ja ajan illansuussa takaisin Vaasaan, puoliso on tyttärensä kanssa puoluetapaamisessa Uumajassa, tulevat huomenillalla.
Mietin tuossa sumussa hissukseen ajaessani kaikenlaista. Muun muassa sitä, miten nyt olen vähän niin kuin tyhjän päällä etsiessäni töitä, koska CV:n kartuttamisen sijaan ryhdyin yrittäjäksi alalla, jossa ei muutenkaan paljon kerskuta ansioluetteloilla. Se on fakta, mutta en mitenkään voi sitä katua. Toimin täysin tietoisesti ja tein sen, mikä minusta silloin oli tärkeintä ja oikein. Halusin luoda lapsille ja koko perheelle hyvät olot, halusin olla työajoiltaan joustava äiti, jonka lapset eivät joudu olemaan muiden hoiteissa liian suurta osaa päivästään. Muu olisi tuntunut väärältä, koska minulla oli mahdollisuus työllistää itseni. Siitäkin osaan olla kiitollinen, kaikilla ei sitä suinkaan ole. Hyväksyn sen, että olen sen johdosta nyt heikossa asemassa työmarkkinoilla. Yritän kuitenkin suhteuttaa tilannetta: kaikki yrittäjänä opittu ei suinkaan ole hukkaan heitettyä osaamista, on vain päästävä näyttämään se. Olen edelleenkin hieman ylpeä valinnoistani, olen tehnyt niin kuin sisimpäni sanoo, ja voin kunnioittaa itseäni sen vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti