Pahuksen koodit

Välillä ihan ärsyttää, miten arki on nykyään salasanojen varassa. Tänäänkin aloitin aamun lukemalla päivälehdet, tilaan kahta ja molemmat ovat eri eri tunnuksilla, molemmat muistin. Sen jälkeen vilkaisin FB:n, sekin salasana on kirkkaana mielessä. Sitten kävin pankissa hoitamassa laskuja, käyttäjätunnus istuu sormissa ja salasanakin muistin, vaikka se vaihtuu aika usein. Sitten kävin LinkedInissä, no problem. Mutta kun kirjauduin tänne blogiin, niin tulikin blackout. Automaattisesti näpyttelemä tunnus ei toiminutkaan, kokeilin sitä kolmesti. Onneksi tarjolla on aina salasanan vaihtomahdollisuus, eli nyt on taas opeteltava uusi. Nimenomaan opeteltava, valitsen aina vaikeita kirjain- ja numeroyhdistelmiä. Ehkä ei pitäisi. Unohtaminen on tietenkin inhimillistä mutta samalla vähän kammottavaa. Kävin täällä viimeksi toissapäivänä eli ei olisi pitänyt unohtua. Mikä aivoissani on nyt hämmentänyt rutiinit? Mielestäni stimuloin aivojani ihan kiitettävästi, mutta ehkä en kuitenkaan tarpeeksi vaimentaakseni iän tuomat vajavaisuudet.