Tämänaamuinen uimahallikäynti jäi väliin, päätin yöllä muutaman tunnin valvottuani siirtää herätyskelloa maksimiin aamulla, että saisin edes hieman unta jos sattuisin nukahtamaan. Ja nukahdinhan minä, tehtyäni jonkin aikaa ristisanatehtäviä. Päässä kelaa taas niin monenmoista asiaa, omia ja läheisten. Nuku siinä sitten.
No tähän on jo niin tottunut etten viitsi ottaa stressiä, aivot tarvitsevat aikaa asioiden käsittelyyn, vaikka mieluummin ne saisivat pyöritellä niitä minun tietämättäni, nukkuessani.
Aloitin aamun mielenkiintoisella webinaarilla Facebook-markkinoinnin superstrategioista. Hyvin valaiseva ja asiapitoinen ilmaisseminaari, joka poikii melko varmasti pitäjälleen kasapäin uusia asiakkaita, tiimimme mukaanlukien. Tuntuu ettei näistä asioista voi enää jättäytyä ulkopuolelle, ja aiomme nyt perehtyä asiaan vähän paremmin.
Semin jälkeen sivakoin sauvoilla noin tunnin ihanassa auringonpaisteessa. Ja mietin taloja. Luovuin omastani muutama vuosi sitten, ja ihan hyvillä mielin. Jossakin vaiheessa myyntiprosessia kävi tosin mielessä, että olenko itsekäs myydessäni talon, jossa lapseni ovat varttuneet aikuisiksi. Itse asiassa tiedän kuitenkin tehneeni heille palveluksen: he eivät joudu tilanteeseen, jossa talon omistus ja ylläpitovelvollisuus lankeavat heidän harteilleen. Eivätkä he joudu potemaan huonoa omaatuntoa siitä, etteivät he ehdi tai halua oleskella lapsuudenkodissaan. Heillä on minun luonani aina koti, asuinpa vuokralla tai omassa asunnossani. Minun jälkeeni heille jää korkeintaan pieni asunto-osake, jota on huomattavasti helpompi ylläpitää ja myydä kuin ränsistynyttä taloa.
Talot pitää panna ajoissa kiertoon. Oma lapsuudenkotini on hyvää vauhtia rapistumassa, olisi ehkä paras myydä se niin kauan kuin joku saisi siitä rempattua itselleen hyvän kodin. Se on minusta talon kannalta paljon parempi vaihtoehto kuin katsoa sivusta miten aika tekee tehtävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti