Piipahdin eilen kuoroharkoissa Kristiinassa, naiskuorolla oli yhteisharkat Lappfjärds damkörin kanssa lokakuun huipentumaa varten: koko suomenruotsalainen kuoroyhteisö esiintyy Helsingin Musiikkitalolla 12.10. Siitä tulee aivan mahtavaa, kun monisatapäinen naislauma antaa energiansa yleisölle. Oli niin mukava istua tavallisena rivijäsenenä hyvien ystävien ja iloisten laulavien ihmisten joukossa. Hesan keikan jälkeen oma osallistumiseni jää vähäksi aikaa, pysyn kuoron maksavana jäsenenä mutta en osallistu aktiivisesti harjoituksiin. Tietenkin ikävöin laulua ja kuorolaisia, mutta nyt on aika tehdä muuta.
Kuorossa olen oppinut montakin tärkeää asiaa. Muun muassa sen, että ihan mahdottomalta tuntuvista osista syntyy harjoittelemalla hieno kokonaisuus. Nuotteja taitamattomana saan aina luottaa sävelkorvaani, en pysty omin päin laulamaan nuoteista mitään. Mutta ammattilaisen ohjauksella asiat sujuvat, vaikka ensin tuntuu, etten ikinä saa tätä jäämään päähäni. Ja kummasti aivoihin alkaa muodostua muistijälkiä, eikä kerran opittu katoa, vaan tulee esiin pienellä houkuttelulla. Saman huomaan Hormoneissa, meidän ydinjoukolta syntyy melko harvoilla harjoittelukerroilla hyviä sovituksia ja esityksiä, sekin johtuu ammattilaisten otteesta ja rennosta meiningistä, me luotamme siihen, että yhdessä syntyy hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti