torstai 26. syyskuuta 2013

Herkistelyä

21 vuotta sitten, jotakuinkin puolen tunnin päästä, pidin sylissäni toista lastani ensimmäistä kertaa. Olimme saapuneet sairaalaan paria tuntia aikaisemmin, ja poika tuli maailmaan sellaisella ryminällä että henkilökuntakin yllättyi. Juuri työnsä aloittaneet päivävuorolaiset saivat päivälleen hyvän alun, ensimmäinen synnytys sujui nopsasti ja ilman minkäänlaisia ongelmia. Se, että tunsin halkeavani kahtia oli kai kovin normaalia, ja tunne meni ohi karjumalla. Voi sitä onnen määrää. Oli hyvin luontevaa olla kahden pojan äiti, missään vaiheessa en ollut odottanut pikkuprinsessaa. Hän olisi kuitenkin ollut yhtä tervetullut ja rakas. Mutta nyt olen kahden upean nuoren miehen ylpeä äiti, lienee paras meriittini tässä maailmassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti