Muutama päivä jouluun. Monet touhuavat kuin viimeistä päivää - pitää siivota ja hankkia kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Olen itse aikoinani tehnyt samaa, mutta en tee enää. Ei voi - tai ei tarvitse - kun ei itse emännöi kotia, jossa perhe viettäisi joulua. Olen nykyään aina kylässä, paitsi tänä vuonna jouluaattona, kun käyn keittämässä pojille joulupuuron Varvilla - asuntomme on heidän käytössään joulunajan - ja haen myös äitini syömään. Se on minun jouluni ydin tänä vuonna. Muuten päivät menevät mukavassa yhdessäolossa puolison sukulaisten ja omien nuorten seurassa (jos heillä on aikaa kavereiltaan). Olen päättänyt olla tunteilematta ja haikailematta niitä jouluja kun pojat olivat pieniä - olen tehnyt nyt sitä muutaman vuoden, eikä se aiheuta kuin mielipahaa. Nyt nautin näistä päivistä kuin mistä tahansa illanistujaisista, ja yritän kovasti olla mukava ja helppo vieras, autan tarvittaessa ja varsinkin jos pyydetään. Mutta annan muiden stressata.
Jäin Vaasaan maanantaiksi, teen käännöstäni ja otan iisisti. Aloitin aamun luovuttamalla edellisen kämpän avaimet ja vietin kaupungilla hieman laatuaikaa itseni seurassa, kävin kahvilassa ja söin herkullisen joulutortun, ja ostelin sen jälkeen rauhassa viimeiset joululahjat. Nyt naputtelen ruokaohjeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti