Tänään on satanut melkein koko päivän. Sade alkoi aamulla, kun olin siipan lähdettyä kurssille juuri vetämässä saappaita jalkaan ja menossa kipon kanssa etsimään marjoja puskista. Jäi etsimättä. Sen sijaan olen viettänyt aivan ihanaa laiskanpäivää, lueskellut tanskankielistä romaania, jossa on aivan liian paljon outoja sanoja, ja torkahdellut välillä. Talon kissa on tehnyt minulle seuraa, se on välillä loikoillut vatsani päällä ja tässä koneella istuessakin se tunkee väkisin syliin. Tankkaa kai läheisyyttä kun paikalla on ihmisiä, ressukka. Toivottavasti se muuttaa taas naapuriin, kun tämä tontti hiljenee.
Lisäksi tein jotain, mitä olen jo pitkään halunnut tehdä. Aloin kirjoittaa. Tekaisin tarinaa avioerolapsesta, tekstiä syntyi pari sivua. En tiedä jatkanko tarinaa, en ehkä osaa ajatella lapsen ajatuksia. Mutta sain tekstin sujumaan, tarina eteni sen kummemmin suunnittelematta. Kun on vuosikaudet vain käännellyt muiden tuotoksia sitä epäilee omaa kirjoitustaitoaan. Muistan kuitenkin lukiossa kirjoittamani monet kympin aineet, ei ne tyhjästä syntyneet. Ehkä voin vielä joskus luoda omaa uutta tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti