Töitä opintojen ohella

Aamun lenkki kulki taas rantaa pitkin Gustavsborgin uimarannan ohi sairaalan taakse ja takaisin. Muistelin ensimmäistä opiskeluvuotta, jolloin veivasin fillarilla samaista tietä pitkin töihin Vaskiluotoon. Opiskelin lainalla, eikä se tietenkään riittänyt, vaikka välillä elelinkin kaurapuurolla. Hain Waskiasta siivoojan töitä, sitä en kuitenkaan siinä paikassa saanut vaan tarjosivat saunaemännän tuuraajan hommia, parina iltana viikossa. Mikäs siinä. Hotellissa oli silloin kolme tai neljä saunaa, joita he vuokrasivat iltaisin porukoille. Saunaemäntä rahasti, pikasiivosi ryhmien välillä ja kärräsi joskus kovin juopuneille saunojille kaljaa ja nakkeja. Voitte kuvitella, että se kysyi pokkaa ujolta parikymppiseltä. Kamalinta työssä oli kuitenkin kassan laskeminen, jos sitä ei saanut täsmäämään, oli vain pakko aloittaa alusta ja laskea uudelleen. Joskus asia korjaantui, joskus ei. Virhe saattoi syntyä myös ravintolan kassalla, josta hain tarjoiltavia, eikä minua koskaan rokotettu muutaman markan heitoista, mutta se tuntui ikävältä. Työmatka oli taitettava pyöräillen. Ristinummelle kulkevat bussit eivät ajaneet enää keskiyön aikaan, jolloin vuoroni loppui. Joten fillaroin Brennerinpolulta Vaskiluotoon ja takaisin, sateessa ja tuiskussakin. Kevään mittaan sain siirron siivousporukkaan, ja se oli paljon mukavampaa, olinhan tehnyt sitä jo Seinäjoella aikaisempina kesinä. Kaikki siivottiin todella pieteettisesti, vessapaperitkin piti taitella tietyllä tavalla. Kesän kynnyksellä halusivat kuitenkin tehdä minusta siivouspäällikön sijaisen, minun olisi pitänyt laatia työvuorolistat kymmenille naisille, jotka eivät tahtoneet tulla kahvihuoneessakaan aina toimeen. Näin mielessäni melkoisia kauhuskenaarioita, miten minut lynkattaisiin ikävien työvuorojen vuoksi. Päätin, ettei minun tarvitse altistaa itseäni moiselle, ja hakeuduin keskussairaalaan sairaala-apulaiseksi. Siitä joskus toiste lisää, nyt pitää tarttua tämän päivän töihin.