Tässä taas kerran isoa, päivästä toiseen luvattua työtä odotellessa - huokaus - olen todellakin nauttinut lähiympäristöstäni. Eilen lähden iltasella avantosaunalle, ja se oli kerrassaan ihana kokemus. Kävelin sinne kotiovelta noin vartin, kuu köllötti kaupungin silhuetin takana ja maisema oli ilo silmälle. Pingviinien sauna on siisti ja tilava, ja veteen johtavat kolmet rappuset, eli jonotella ei tarvitse vaikka sauna olisikin täynnä. Nyt kävin ensin lauteilla ennen kuin pulahdin veteen, eikä se ollut lainkaan ekstreemiä. Sen sijaan jos pulahtaa ennen saunomista, niin kuin tapasin ennen tehdä, niin siinä ehtii jo epäillä omaa selväjärkisyyttään, mutta endorfiinit kihahtavat liikkeelle ja antavat niin ihanat fiilikset että epäilyt unohtuvat saman tien. Kastauduin, en siis tokikaan ui, nyt neljä kertaa ja koko keikka kesti 1,5 tuntia. Yritän ehtiä sinne kerran viikossa.
Aamulla talsin paukkupakkasessa uimahallille vesijumppaan, ja nyt juon päivän toiset aamukahvit. Jos vanhat merkit yhtään pitävät paikkaansa niin käännös tulee iltapäivän viimeisinä tunteina ja pilaa sitten koko viikonlopun, dedis on tilaajan mukaan "almost impossible". Juu, olisi kiva antaa heille pitkät, mutta tässä parempia aikoja odotellessa mennään nyt näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti