Olin ajatellut tekeväni eilen muutaman tehokkaan työtunnin tulkkauspäivän päätteeksi. Uskoin sen onnistuvan, kunhan pidän välissä kunnollisen illallistauon. Sainkin yhden ison työn viimeisteltyä ja lähetettyä, ja laitettua toisen jo kääntämäni pikkutekstin lukuun. Mutta kun ryhdyin tuottamaan uutta tekstiä niin se ei onnistunutkaan. Aivot eivät suostuneet, ne tuntuivat ihan rikkihiertyneiltä, yrittäminen toi fyysisen huonon olon. Mietin mitä aivoissa oli päivän aikana oikein tapahtunut. Simultaanitulkkaus on ilmeisesti niin kokonaisvaltainen prosessi, että siitä ei palaudu saman päivän aikana. Päätin jättää räpeltämisen ja lähteä ulos leutoon syysiltaan. Tunnin reipas kävely lähialueilla teki hyvää, sen jälkeen rojahdin nojatuoliin surffaamaan ruokaohjeita viikonlopulle.
Nyt aamuvarhaisella pää on vieläkin vähän "turta", toivottavasti se kuitenkin kohta käynnistyy tuottamaan uutta tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti